Eki Goes Greece

11.1.

Alkaa olla viikot vähissä Kreikan maalla... nyt sen jotenki tajus ku katto kalenterista, että millon mun pitäis saada opettajilta suoritusmerkintöjä kursseista. Tyhmää ku kaikilla muillaki on nyt kiire esseiden ja tenttiensä kans! J Kreikka jatkaa lakkoluaan...

Essestä puheenollen, kävin tänään koululla palauttamassa kolme esseetä. Oli vähä tauolla, taas, niitten teko ku olin aika kuoleman kielissä kipeenä muutaman päivän. Eilen mulla ei ollu vielä yhtään esseetä valmiina, tänä aamuna niitä oli yhtäkkiä 3! Olinko vähä hyvä. Kaks opettajaa ei todellakaan aio edes lukea koko sepustusta, haen vaan suritusmerkinnän kunhan taas pääsen koululle. Toinen ois antanu sen heti, mutta mulla ei ollu sitä vihkoa, skeles! Ja yks kysy, ett ollaanko me tavattu aikasemmin :) Ne oli kyllä niiiin pihalla meikäläisen tehtävistä, vaikka ite ovat ne antaneet. Hyvä mulle, luulisin! ;)Veroesseen opettaja kyllä aikoo lukea sen läpi... oon ehkä vähän pulassa sen kans,jos se oikeesti on tarkkaki en kans.... Se oli ihan mahoton essee! Jotain veroasiaa on tarpeeks vaikee ymmärtää suomeksiki ni väännnä sitte enkuksi! Ja mistään esseestä ei tullu niin pitkää ku opet halusi, eikä niitä haitannu yhtään ;) Tuo veroesseen opettaja ois halunnu mut tenttiin kirjottaan nimeni paperiin jne. mutta tentti on helmikuun eka. En ole menossa. Nyt mun pitää tavata se opettaja lähtöviikolla ni keskustellaan vähä mun esseestä ja pitäis saada se suoritusmerkintä. Toivottavasti se päästää mut läpi, koska siinä vaiheessa mä en pysty tekeen sille esseelle enää yhtään mitään! O-ouuu. Nyt on siis enää yks essee. Olin suunnitellu, että katon sen nyt huomenna kuntoon ja meen torstaina koululle palauttaan sen, mutta taitaapa olla 24h lakko koko julkisella liikenteellä taas. Saa nähä lieventääkö ne sitä... toivon kovasti, että lieventää!

Opettjien metsästäminen meni tänään kivuttomasti, en ollu sielä tuntiakaan ni oli jo esseet tulostettu ja kaikki kolme opettajaa tavattu ja esseet palautettu. Lisäksi mun learning agreement on nyt viimein kunnossa :D Se ois pitäny olla maika äkkiä tänne tultua katottuna kuntoon muutosten osalta... :) Eipä ne oo sitä Suomen puolellakaan kyselly, vissiin tietävät että Kreikassa vähä kestää. Mutta kaikki asiat tuli siis hoidettua ennätysaikaan, tietenki nyt ku ei ois tarvinu. Olin nimittäin lopulta noin 4 tuntia jumissa Piraeuksessa ku julkinen liikenne oli lakossa 11-15. Tai niin niitten piti olla ja tähtäsin koululle menoni niin, että olin Piraeuksessa klo 11. Mutta ilmeisesti ne vaihto aikaa ja lakko oliki 12-16. Siinä ku kävi koululla syömässä (harvinaisen kökköä ruokaa, jota oli ehkä alkupalan verran) ja käppäilly ympäriinsä kohti satamaa ja metroa ni ei oikeestaan ollu muuta tekemistä ku istua ja oottaa. Olin liian väsyny innostuun enemmästä kävelystäkään ja shoppailu ei edelleenkään oo mun juttu. Joku mummeli yritti kovasti jutella mun kans metroasemalla, eikä se milllään uskonu, etten mä ymmärrä kreikkaa. Kauheeesti sillä oli asiaa! Ja muutaman jutun ymmärsin lopulta lähinnä elekielestä.

Nyt unohin taas mistä piti kirjottaa ni lopetan tän vähä niinku seinään nyt ja alan nukkua. Oli joku hauska juttu kerrottavana, mutta ehkä joku toinen kerta. On vähä jumi ku menin aamulla klo 4 nukkuun ja heräsin 9.30, että ehin koululle... kattellaan.

Matka Suomeenhan ei menny ihan nappiin, niinku mä vähä osasin oottaaki. Kreikka oli koko viikon lakossa, mutta sain järjestettyä autokyydin ku mun yhen kreikkalaisen kaverin kaveri vei mut kentälle. Kaikki meni siltä osin hyvin, vaikka valvoinki koko yön kentällä. Aika meni kuitenki näppärästi, sillä Goerge haki mut vasta vähä ennen yhtä ja kentällä oltiin ennen kahta. Ei viittiny myöhemmäksi heittää ku pojan piti jaksaa aamulla töhin. Ja tää on niitä harvoja oikeasti työskenteleviä kreikkalaisia. Olin sitten vaihtarikavereiden kans puhelimessa ja lopeteltiin vasta vähä neljän jälkeen. Meillä ku oli ilmaset puhelut saman operaattorin vuoksi niin ei tarvinu puhelinlaskuista huolehtia. Mielenkiintoseksi tilanne alko käyä siinä vaiheessa ku huomasin Lufthansan tiskille ilmestyvän piiiiitkän jonon, muuten tyhjällä lentokentällä. Lufthansallahan munki oli tarkotus lentää... No, mä kuitenki huomasin, ettei ollu vielä mun jono se, mutta pääsin sitte omalle check in tiskilleni jo siinä vaiheessa. Turvatarkastuksen jälkeen oottelin portilla vielä sen aikaa, että ehin kattoo leffan tietokoneelta. Aika meni siis tosi näppärästi!

Koneeseen päästiin ajallaan, klo 6 alko lastaus. Siellä koneessa me tosin istuttiin sitte 45 minuuttia oottamassa, että Saksaan pääsee lentään, siellä ku tuli vähä sitä lunta. Lopulta oltiin Münchenissä siihen aikaan ku mun jatkolento lähti ja siitäkös riemu synty. Ongelmat ei siis johtunu Kreikasta niinku mä oletin, vaan ylättäen Saksasta! Mut buukattiin seuraavalle Blue1 lennolle, joka oli myös myöhässä. Kaikkiaan oottelin semmoset 3,5 tuntia siellä kentällä. Ei siis kauheen paha, ainakaan verrattuna siihen että jotkut joutu viettään useampia öitäki lentokentillä. Muttta ei se kauheen herkkua ollu sen valvotun yön jälkeen ku edeltävänä yönäkään olin nukkunu vaan noin 5 tuntia.

Mutta Suomeen oli kiva päästä, vaikka olinki kovin kovin väsynyt ja nälkäinen. Santtu tuli vastaan kentälle :) Ehti siis sopivasti tulla edeltävänä yönä Ranskan työmaalta takasi. Sitten ajettiinki Sipooseen ja kaupan kautta anoppilaan syömään, pitkästä aikaa kunnon ruokaa! Ja saunomaan :) Kaupassa oli jo kauheen shokki ku kaikki ihmiset puhu suomea ja mä ymmärsin niitten kaikkien tyhmät jutut! Tai ainaki ymmärsin kaikki sanat, vaikka juttujen pointti jäi usein epäselväksi... Kuinka mukavaa se onkaan Kreikassa ku ei ymmärrä vaikka ihmiset puhuis kuinka tyhmiä! Sipoosta ajettiin vielä Porvooseen yöksi.

Lauantaina suunnattiin kohti Tamperetta ja meidän Annukan valmistujaisjuhlintoja. Annukka oli tehny varauksen ravintolaan illaksi ja kytiin taas syömässä hyvin. Mun härkä oli ihan älyttömän hyvää!! Kaikki oli kateellisia, muahhahhhaa! Mutta olin mä sen ansainnuki ku oon ollu täällä ilman kunnon ruokaa...! Mutta koska minä ja Santtu oltiin molemmat oli just tultu reissun päältä ni eihän me kovin myöhäseen iltaan jaksettu vaan lähdettiin ensimmäisenä kotia. Tai siis Annukalle ja Otolle. En kyllä meinannu millään osata aluksi nukkua Suomen puolella ku näin koko ajan painajaisia esimerkisi siitä, että oon vielä lentokentällä jumissa, eikä se ollu kovin levollista unta. Sunnuntaina Santtu lähti vielä pariksi päiväksi takas työhommiin ja mä jatkoin porukoitten kyydissä Oulaisiin. Olihan tuo vähän hassua ku toisaalta tuntu niinku ei ois koskaan pois ollukaan, mutta toisaalta mielessä oli se toinenki ulottuvuus josta oli yhtäkkiä tupsahtanu Suomeen.

Ite joulu meni kauheen mukavasti ja normaalia rauhallisemmin ku meitä oli vähemmän ku ennen ku ees Annukka ja Riitta ei ollu tällä kertaa. Nii rauhallista tietenki just siks ku ne puuttu, niillä ku onki aina tapana riehua niin kovasti. Mutta Santtu oli puolestaan Oulaisissa ja se oli kyllä kauheen kiva :) Mutta joulu ja se vajaat 2 viikkoa Suomessa meni niiin nopeesti, että huhhuh. Keskiviikkona sieltä piti jo lähtä ajaan pois Oulaisista ku torstaina oli taas aikasin aamusta lento takas Kreikkaan...

Onhan tuo kiva, että saan tulla tänne vielä kuukaudeksi ja lähtä ehkä vähä rauhallisemmissa merkeissä ku joululomalle, mutta oli se aika haikeeta nyt se lähtö kentälle... Oisin voinu olla vaikka viikon pidempään, mutta koska tuun tammikuun opulla takas ni ei ollu järkeä olla niin paljoa Suomen puolella ja missata viimeset hetket täälä. Mutta alan ehkä pikkuhiljaa olla valmis tuleen Suomeen. Perjantaina ku heräs ni kyllä mä sitä luntaki jopa kaipasin. Täällä on nyt taas aika kylmä, mutta ei täällä mitään lunta tietenkään oo. Mutta +10 asteen tienoilla oleva lämpötila ei oo täällä mitenkään erityisen lämmin. Eikä voi käydä saunassa, eikä istua takkatulen ääressä! Tyhmää.

Uusi vuosi otettiin vastaan viettämällä iltaa Steffin luona. Sinne keräänty muitaki vaihtareita ja yhteensä meitä oli vissiin 12 jos oikein muistan. Syötiin hyvin, katottiin säälittävät ilotukset parvekkeelta, poltettiin tähtisädetikkuja ja valettiin tinat. Itävaltalaiset tinat on hassuja, ne on pienempiä ja kaikki tinapalat on eri mallisia! Mulla oli pullonkorkki... ja se kauha oli ihan minikauha! Puolet siitä mitä Suomessa on. Ja riitti, että lämmitti kynttilässä! Outoa touhua. Mutta toimihan se niinki. Mun tina näytti valaalta, tai sitten saarelta jossa oli puu. Mutta koska Kreikka on taas tykänny toivottaa meidät tervetulleiksi pommilla oikeustalon edessä ja lakolla, ni olihan tuo kotiinpääsy sitten yhtäkkiä vähän mielenkiintosempi operaatio mitä sen piti olla. Ilmotus lakosta ku tuli vasta sitteku pääsin Steffille... muutenki olin varautunu, että pitää varmaan oottaa eka metro ja lähtä vasta aamu viideltä, ni nyt eka metro meniki vasta aamulla ysiltä. Ensin piti olla 24h lakko mutta onneks ne tajus lieventää sitä. Mutta en tietenkään ollu varautunu mitenkään... Oisin saanu jäähä yöksiki, mutta jotenki sitä kaipas hannasharjaa ja omaa sänkyä. Saatin sitte kuitenki vielä yöbussi keskustaan ja sieltä nappasin taksin. Yleensä taksi maksaa ulkomaalaisille tuplasti, ja yötaksa on muutenki jo korkeempi. Mutta meikäpä sai taksin ilmaseksi! Ha! Kuski oli harvinaisen hyvällä tuulella ja jutteli kaikkea vähäisillä englannin kielen taidoillaan ja totesi loppuun, että opiskelijana ei nyt tarvi maksaa mitään. Epäilen kovasti, että vaaleana, suomalaisena opiskelijana kävi näin hyvä tuuri. Mutta kerranki en osiaan valita, jos mua on pidetty täällä blondina! ;)

Nyt tässä on toivuttu taas matkasta ja vietetty pari löhöpäivää, niin nyt ois sitten aika viimeistellä ne esseet, että pääsen ne palauttaan hetki ku koulu alkaa. Millon se lie alkaakaan, en tiiä :) Mutta tällä tytöllä on nyt paluulentokin varattuna ja tuun pysyvästi Suomeen 28.1. Eli ei enää montaa viikkoa aikaa niin näkyillään taas...!

καλη χρονια!!
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

15.12.

Onhan tässä taas melkeen kuukausi menny viime päivityksestä.

Viimeset viikot on pitäny sisällään vähä pienempimuotoista reissaamista mun osalta ja astetta isomia lakkoiluja ja mellakoita Kreikan ja etenki Ateenan osalta.

Patrassa käytiin moikkaan sinne jääneitä kavereita ja fiilistelemässä siellä vietettyä aikaa. Tuttu mesta kun oli niin ei tarvinu hirveesti kierrellä missään nähtävyyksissä tällä kertaa, keskityttiin lähinnä vaan hengaileen yhdessä. Matkaseurueeseen kuulu meitsin lisäksi Piia, Meri ja Sophia. Sää oli kovin lämmintä, helposti teepaitakeliä vielä niin marraskuun lopulla. Kavereitten asunto oli tosin astetta viileempi ja huomattavasti kylmempi oli sisällä ku ulkona. Mutta se kait on aika tyypillistä näissä kreikkalaisissa taloissa. Öisin oli oikeesti ihan tosi tosi kylmä, sisällä. Mutta me pärjättiin! Sadalla paksulla viltillä. Meillä oli nukkumista varten lattia ja kaks sohvaa, joista toinen oli tosin pieni, mutta ennakkoilmoituksen mukaan varattu erityisesti mulle, koska mä kuulemma mahdun siihen. No, niin mahuin kyllä ihan hyvin ja sain sohvani :)

Patran jälkeen aloin tekemään viimein kouluprojektejani. Mutta ei se oikeen toimannu... ei ollu inspistä enkä tietenkään ollu hereilläkään aamuisin, ja iltasin kavereilla oli aikaa ja niitä piti tietenki nähä. Ei paljo kirjotettu. Ja siinä kun soiteltiin Kreetan tsekkien kans ja Jan sano niitten lennon lähtevän 18.päivä niin laskettiin, että menee aika vähiin aika nähdä enää Kreikan maalla. Tytöt ku ei tuu Kreikkaan takas enää ollenkaan ja pojat tulee vasta helmikuun 8.päivä. Ei siinä sitten attanu muutaku pakata kamat ja kouluprojektit ja ottaa lautta Hanialle, sillä sain Patran tsekit vielä sopivasti matkaseuraksi.

Siellä mä sitten elin reippaan viikon pelkkien tsekkien kans samassa talossa. Mutta kouluprojektit eteni ihan tajuttomasti! Kaikki oli niin epäuskosia mun työskentelyä kohtaan, vaikka mä sanoin ettei se voi mitenkään mennä ainakaan huonommin ku Ateenassa. Eikä menny. Aamusin aina heräili jonku aamuvirkun mukana ja alko hommiin. Meillä oli muutenki semmonen nörttiluola se meidän huone. Pojat istu koneella ihan yhtälailla ku mäki, sillä en ollu ainut jolla oli kouluhommia. Siinä työskennellessä sai samalla viettää aikaa kavereitten kans ja illalla ku heitti vapaalle ni ei menny aikaa hukkaan ees matkustamiseen, että näki muutaki elämää. Usein alotettiin päivät käymällä uimassa siinä kotirannalla parinkymmenen metrin päässä. Sää oli pääosin aurinkoista ja vesi mulle lämmintä. Tsekkivahvistukset alko mun mielestä palella yllättävän nopeesti... nössöt.

Muuta ihmeellistä ei tällä kertaa tehty ku käytiin yks päivä vuoristossa käppäilemässä. Oli ihan kiva saada välillä vähä liikuntaa ja raitista ilmaa, mikä Ateenasta aikalailla puuttuu. Suunnittelin tosiaan alunperin, että oisin työskennelly sillä aikaa ku muut reissaa ympäriinsä ja hengaillu niitten kans iltasin, mutta ei ne sitte oikeen missään ees käyny. Tyttöjen huone lähinnä biletti, eli jotenki kummasti suurena bilehileenä en vahingossakaan eksyny sinne. Ainiin, ei täälläkään oo enää ollu niin lämmintä ni ei tuu IHAN niin suurta shokkia Suomessa sitten. Ateenassa oli lauantaina satanu lunta ja jopa Hanialla tuli rakeita. On taas aika syksyisen olosta ollu, vaikka lämpötila hivenen on taas noussuki.

Kaikinpuolin oli kyllä hyvä viikko olla pois Ateenasta ku koko kaupunki oli taas niin sekasin lakkoiluista ja mellakoista. Ei sillä että tää viikko ois ainakaan parempi... koko viikko yhtä lakkoa ja mellakkaa taas. En ois tullu vieläkään pois Hanialta jos ei ois ollu pakko! Mutta joululoma on hyvää taukoa Ateenasta, just tähän väliin. Sain tosiaan projekteja aika hyvin tehtyä, mutta nyt takas Ateenaan päästessä tajusin, etten lakkojen takia pääse millään palauttaan niitä. Muutenki ku pistää vihaksi nyt täälä loukussa oleminen ni jätinpä kesken neki tältä erää ku ei enää jaksanu kiinnostaa. Palautan sitte ens vuonna ku huvittaa... Moon Kreikassa, ihan sama - ketään ei kiinnosta.

Paluu Ateenaan oli tosiaan jotenki raskas ja kurja. Hanialla en vielä alkuunkaan pystyny tajuamaan, että hyvästelin ihmiset nyt lopullisesti tältä Kreikka-ajalta ainaki. Oon ihan siinä mielikuvassa, että meen sinne taas ku tuun takas Kreikkaan tammikuuksi. Mutta kaiken muun kurjuuden keskellä sama jatkuu vaan täällä, ihmisten hyvästely. Muut suomalaiset ei tuu enää takas, Piiaakaan ei näy mun internet-kahvilassa enää :( Suomalaisia nyt pystyy helpommin Suomessa vielä näkeen, mutta on se vähän erilailla toteutettavissa ja kyllä se kuitenki vaikuttaa elämään täällä Kreikan puolella. Vähän nyt ehkä helpotti ku eilen vietettiin pikkujouluja ja läksiäisiä Piian luona ja oikeesti näki muitaki, vaikkakin osaa viimestä kertaa. Kaikki tosin joutu taisteleen tiensä kävelen ja takseilla perille ku ei tuo liikenne kulje. Ei sillä että kävely pahasta ois, mutta se ei oo täällä aina ihan paras ja turvallisin vaihtoehto, etenkään tämmösenä aikana... siinä ku eksyt vähääkään tai osut väärään paikkaan väärään aikaan, niin ei paljo naurata. Mä jäin suosiolla Steffin kans Piialle yöksi. Mutta kaikki tää pakkomöllöttäminen, oottaminen ja haikea ilmapiiri alkaa olla aika raastavaa. Ja kun ei oo voinu olla varma siitä, että pääsee lentokentälle ja kuin myöhässä koneet on, että missaanko vaihdon jos ylipäätänsä pääsen lähteen. Kentällehän nyt aina pääsee taksilla jos vaan on varaa maksaa, mutta taksikuskit kusettaa tilaisuuden niin paljo ettei mitään rajaa. Mutta nyt mulla on ilmeisesti kyyti järjestettynä kentälle kun yks kreikkalainen kaveri käy viemässä mut, tosin jo huomenna illalla. Klo 12 lähtö kentälle ja lennon pitäis lähtä 6.35. Siellä vietetään sitten mukava yö, mutta ainakin oon sitten ajoissa kentällä eikä tartte sitä hermoilla. Mutta eiköhän tää tästä, nyt pitäis enää pakata kamat, mielellään ennenku Piia ja Steffi tulee vielä huomenna käymään. Piian lento on perjantaina vasta päivällä.

Mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin perjantaina oon 12.30 jo Suomen puolella. Saas nyt nähä... ei jaksa olla liian optimistinen niin ei tuu niin pahana vastoinkäymisenä jos joku menee pieleen.

Nyt ei taas jaksa oikeen muuta kirjotella vaikka muistin miljoona asiaa joista piti kertoa. En tiiä lukeeko tätä enää ees kukaan, ei oo pahemmin useimmista taas kuulunu. Ja jääpähän sitte jotain kerrottavaa Suomen puolelleki... Mutta nyt jos nukkuis vähä ja heräis aamupäivästä pakkaan kamoja.

Ja vaikka tää ehkä tuli jokseenki masentuneen ja tympääntyneen oloseksi tää päivitys niin oon kyllä ihan mielelläni palaamassa takas Ateenaan uudeksi vuodeksi. Kai se on täälläki johonki väliin koettava se kurjuuden hetkiki, vaikkei suoranaisesti mitään koti-ikävää ookaan. Aina ei voi turvallisessa Suomessa varttuneena vaan ymmärtää mihin nuo ihmiset tuolla väkivallalla oikeen pyrkii ja miksi aika menee näin nopeesti ettei mitään oo oikeen ehtiny edes tehdä. Ehkä pistän Suomen puolelta hieman pirteämpää päivitystä sopivan hetken tullen ni ei jää joulun ajaksi niin synkkään tunnelmaan tämä blogi!

Tässä on ollut nyt niiin paljon vilskettä ja vilinää ettei oo millään ehtiny päivittään ees blogia... ja välillä kun ois ollu aikaa niin ei ollu tietokonetta ku mun oma päätti sanoa sopimuksen irti. Ensin se pirun kallis kytky-puhelin ja nyt kone, mä niin vihaan elektroniikkaa ja kiroan sen maan alimpaan rakoon! Mutta nyt sitten kuukauden edestä asiaa, että varaahan aikaa lukemiseen... Ja esim. äiskälle vinkiksi, että kuvia saa isommaksi klikkaamalla niitä ;)


Ensin Santtu oli täällä ja aika meni vähä odotetustu turhan nopeeta sillon... Tuli mm. testattua Ateenana rantojakin pariin kertaan ku säät salli.

Ratikalla ajeltiin ja etittiin kivan näkösiä rantakohtia, välillä otettiin vähä rennommin, etenki Santtu



Toisella kertaa tavattiin rantaa etsiessä myös karvainen kaveri, jolla oli itseasiassa mekko päällä... Meitsin hyvin kekseliäästi nimeämä Pikku-Nuusku oli kauheen kiva kaveri!! Vaikkakin aluksi vähän ujonpuoleinen. Mutta kyllä se tiensä mun luokse löysi :) Ja mä olin titenki taas hyvin onnellinen, kuten kuvasta näkyy...


Santtu reppana sai myös urakalla tutustua mun kavereihin ku Steffiki tuli viimein Ateenaan ja mä en millään malttanu olla näkemättä sitä ja samalla muitanki... mutta hyvinpä poika sen kesti! Perus Akropolis tuli kierreltyä ja tutkittiin mun kämpän ympäristöäki ja kaikkea, mutta ois saanu kestää pidempään tuo viikko kun ei siinä loppujen lopuksi kovin paljoa ehtiny...


Kreeta

Ja Santun lähdettyähän otettiin seuraavana iltana lautta kohti Haniaa tsekkikavereita moikkaamaan. Matkaseurueeseen kuulu meitsin lisäksi Steffi ja Sophia täältä Ateenasta ja Patrasta asti tuli myös Unkarin Barbara ja yks puolalaispariskunta. Kaikki siis meidän Patran kielikurssin porukkaa.

Lautta oli aika viihtyisä. Matka kesti ilta yheksästä aamu viiteen, joten nukuttiin lautalla. ja eihän me mitään hyttiä otettu ku haluttiin päästä mahdollisimman halvalla, joten bongattiin kiva nurkkaus joka vallattiin kokonaan meille.

Viimeset viestit ennen lautan lähtöä piti vielä lähettää ku kenttää riitti. Innokkaina lähtöön!


mun ja Steffin nurkkaus oli kovin kiva!

Ja muutkin löysi mieleisensä paikan. Viihtyisää, eikö? :)

Kreeta oli ihan mahtava paikka, ja taitaapa olla ihan parhaimpia reissuja mitä on täällä tullu tehtyä. Porukka oli ihan paras, säät salli ensimmäistä tervetulosadetta lukuunottamatta, maisemat oli mahtavat ja vesi lämmintä. Vuokrattiin pariksi päiväksi kaks autoa, joilla kierrettiin Kreetan saarta ympäriinsä. Toisen auton kuskina oli puolalainen poika ja meidän autossa oli Jan. Eikä tarvinu pelätä koska Jan on kauheen hyvä kuski kun se ajaa välillä työkseenki Tsekeissä. Historian osalta käytiin mm. Heraklionissa ja Knossoksen raunioilla ja pari postikorttikuvamaista unelmarantaa oli ihan mahtavia! Ja koska niitä on vaikea sanoin kuvailla, niin laitetaas vähän kuvia... Mutta varoituksena sanottakoon, että sisältää todellakin materiaalia, joka saa kylmyyden, loskan ja lumen kanssa taistelevia suomalaisia kateelliseksi!

Alotetaan kevyemmällä kamalla Heraklionista...
Jan ja Steffi :)


Mä sain (taas vaihteeksi) uuden karvakaverin! Se oli vielä vauva ja kauheen leikkisä ja veikee ja ihana :) Sielä oli oikeestaan muutama muuki kauheen kiva kaveri, mutta tuo oli erityisen veikee.

Kattokaa nyt sen silmiäki! Iiiihana kaveri!
Tosin ku se oli tosiaan vielä niin vauva ni siitä oli kauheen vaikee päästä eroon ku ei se halunnu lopettaa leikkimistä ja lähti mukaan hyvin päättäväisesti... oho.

Tällaset oli meidän autot. Tässä menossa eka tankkaustauko.

Ja sitten kuvaa matkalta ekalle rannalle. Tie oli välillä kovikin mielenkiintoista kivikkoa jyrkänteen reunalla.



Alhaalla nkyvissä kavereita, joita oli tuolla suuri lauma ja ne tuli kyllä luokse, ruuan toivossa.
Ja Janhan ruokki niitä...
...jolloin innokkaita kavereita alko kertyä...
...ja mä kannustin niitä vieressä kopsauttaan Jania kepeksille 0=)
...ja kuinkas siinä hetken päästä kävikään...! ;)
Pikkukaveri osas oikeen poseerata

Ruokintasession jälkeen toinenkin autolasti saapui paikalle ja alettiin suunnata kohti Baloksen laguunia. Matka ei ollu ihan kaikkein kevyimmästä päästä, ei sitä periaatteessa ollu vissiin ku jtain puoli kilsaa mutta reitti oli kivikkoista ja välillä jyrkkää mäkeä, vaikka siinä suht hyvä polku meniki. Että yllättävän paljon aikaa upposi, varsinki ku koko ajan oli ihan pakko räpsiä kuvia.
Matka kaartu tästä kuvasta katsoen ton oikealla olevan pienen mäen taakse. Ja se näky mikä siinä odotti... niin nyt aletaan ollaa siinä kunnon kuvamateriaalissa!





Koska lokakuun lopulla ei ole enää mitään sesonkiaikaa ja suurin osa turisteistakin luulee, että vesi on kylmää... niin tuo koko paratiisihan oli hyvin pitkäli ihan rauhassa meidän, miettikää! Voiko olla enää parempaa?? Tsekkipojat kyllä välillä niin nössöjä että huhhuh, eikä Unkarin edustuksellakaan tuntunu olevan erityisen lämmin... mutta kyllä se vaan on mahtavaa olla suomalainen ku kaikki on niin lämmintä! Eipä tuo merivesi lämpimimmilläänkään taho noin lämpimäksi tulla Suomessa. Ja nyt todisteaineistoa, että me tosiaan oltiin siellä vedessä:
Huomioikaa tuo valkonen piste. Se on luonnollisesti meitsi.

Tuolla pulikoidessa ja aluetta muutenkin tutkiessa meni tovi, jonka jälkeen palattiin autolla ja jatkettiin matkaa toiselle rannalle. Ylämäkeen ei ollu yhtään niin kiva mennä uinnin jälkeen, ois pitäny mennä toisinpäin tuo homma...

Autolle päästessä mä aloin saamaan taas paljon kavereita, vaikkei mulla ollu ruokaakaan. Eka multa kiellettiin niiden mukaan ottaminen, mutta sitten luvattiin, että saan ottaa sen mun parhaimman kaverin jos saan sen tulemaan autoon ja otan sen omalle puolelleni. Kukaan ei ilmeisesti uskonu mun onnistuvan siinä... ;) Vaan kauheen tyytyväisesti se tuli mun kans autolle ku vähä houkuttelin rapsuttelemalla kaulasta samalla ku käveltiin =) Eikä ollu enää kaukana, että kaveri ois hypänny autoon, mutta sitten mä totesin, etten tiiä kuin matkapahoinvointinen se on, enkä halunnu pässinpurjoa mun syliin... jouduin sitte hyvästeleen kaverin, joka vissiin vähä möksähti ja päätti asettua meidän auton viereen niin, ettei meinaattu päästä lähteen... mä oisin niiiin halunnu sen messiin!!

Toiselle rannalle tähdättiin niin, että ehdittäis nähdä siellä auringonlasku. Ja aika nappiin meni ajoitus, ehdittiin ensin jopa uiskennella hetki. Vesi oli vielä lämpimämpää ku edellisessä paikassa ja mähän en oism millään halunnu lähtä sieltä pois...

Tän rannan, Elafonisi, erikoisuus oli vaaleenpunanen hiekka, joka oli aika veikeen näkönen sen sinisen veen kans, etenki auringonlaskun aikaan.




Kun etittiin hyvää kohtaa seurata auringonlaskua, löydettiin samalla myös kohta jossa oli tämmösiä mukavia vedeneläviä. Ja niitä löyty paljon!
Maalle hetkeksi tikulla kuvaussestiota varten nostettu örkkimörkki näytti tältä.

Päätetään nuo reissut örkkikuviin ni teille ei jää välttämättä niin paha mieli ku ootte siellä kylmyyksissä noitten rantojen sijassta :)

Viimenen päivä Hanialla oli maanantain ja tsekkivahvistukset kävi päivän koulussa. Sillä aikaa me tutkittiin paikkoja Steffin ja Sophian kans ja päädyttiin käymään noin tunnin mittasella risteilyllä lähialueella. Paatti oli kauheen kiva.
Ja oli mahdollisuus mennä uimaan sieltä paatista -yllättäen oltiin taas ainoat vedessä! Ja vesi oli jälleen kerran lämmintä, muut katseli meitä kateellisena ja otti meille kuvia.


Majakka piti kans käydä vilkasemassa. Ja sitä ku pitää aina tehä kaikki vaikeimman kautta...
Ja ihan majakaltahan tuo näytti ku isnne viimein päästiin

Ja kun nälkä yllättää niin Kreetalta löytyy aina jotain hyvää

Mutta Kreetalta oli lahdettävä myös pois... kuunvalon saattelemana.

Jan tuli samaa matkaa Hanialta muutamaksi päiväksi Ateenaan. Sinä aikana ehdittiin kierrellä taas Ateenaa ristiin rastiin ja juhlistaa vähän Piian synttäreitäkin. Mutta tärkein oli kuitenkin kauan odotettu Scorpionsin keikka jolla me käytiin! Sinällään ei nyt haittaa, että se aikasemmin peruuntu ku sain nyt sitten keikkaseuraakin. Ja hyvinhän ne veti vielä näin jäähyväskiertueellaan vuosikymmenten jälkeenki. Mutta täynnä tekemistä ja kiirettä oli nuo välipäivät Ateenassa, sillä keikkaa seuraavana aamuna mulla oli aikanen herätys joskus 5-6 pintaan kun suunnattiin kohti seuraavaa saarta, Kefaloniaa, jossa puolestaan mun espanjalainen pikkuveli majailee vaihtoaikansa.


Kefalonia

Kefalonia on kovin pieni ja rauhallinen saari, ei silleen turhan montaa asukasta loppupeleissä. Matkaseurana mulla oli taas Steffi ja Sophia. Ensin mentiin aamulla aikasin bussilla Patraan, josta meidän lautta lähti. Kefalonian päässä piti taas jatkaa meidän bussilla, joka vei meidät suoraan Jorgen kaupunkiin, Lixouriin. Bussissa tehtiin vähä sunnitelmia, että mitä voitais Kefaloniassa tehdä - taas päädyttiin ajatukseen vuokrata auto. Mielenkiintosemmaksi vaan meni, että kukas sitä tällä kertaa ajaa? Tytöt ei suostunu ajamaan, Steffi perusteli sen sillä ettei ole edes kolmeen vuoteen ajanu. Ja jostain syystä Jorgea pidettiin kai liian nuorena eikä niin luotettavana kuskina... joten ennenku mä tajusinkaan, arvatkaa kuka oli äänestetty kuskiksi? No meitsihän se! Emmä sitte nyt ihan hirveesti alkanu pistään hanttiinkaan, alunperin aatellen, että Jorgella vois olla asiaan jotain sanomista. Mutta ei sillä sitte ollukaan... Ja kaiken huipuksi sitten ku autoa mentiin vuokraamaan, kävi ilmi, että mä olin ainut joka sitä autoa edes sai ajaa. Minä ja Steffi oltiin ainoat just kelpuutettavan ikäset, sillä ikäraja oli 23v. Ja Steffi karsiutu pois alta aikayksikön... no, ei sillä ollu edes korttia mukana. Vaikken mäkään autoa loppupeleissä oo viimesen kolmen vuoden aikana kovin paljoa ajellu, mutta mitäs sitä pienistä. Ei kait siinä sinänsä sen ihmeempiä, sillä se mikä mua eniten Kreikassa ajamisessa jännittää on se muu liikenne - jota ei Kefaloniassa juurikaan ole. Ja toisekseen liikennesäännöt, joissa en oo koskaan ollu ihan paras, mutta eipä siinäkään ku Kreikassa voi aina tehdä omat säännöt :) Tytöt kyllä arvasi, että mä tuun niin jalostaan kaikkea mitä oon kreikkalaisten ajamisesta oppinu, esim. se että töötätään melkeen joka mutkassa ku eihän siellä vuoristossa nää jos sieltä joku on tulossa vauhdilla. Sama käytäntö mikä Italiassa oli. Ja niinhän mä tottakai tein, pitäähän sitä maassa maan tavoilla! =) Vuohille piti kans vähä tööttäillä, ne kyllä yleensä katto vähä siihen malliin, että hittoako siinä tööttäilet ku me ollaan jo täälä reunassa. Ja se musta on kauheen hauskaa, että mä saan pysäyttää auton lähestulkoon mihin mua huvittaa - kunhan pistän hätävilkut päälle... vaikka keskelle kaistaa - niin Kreikassa tehdään :) Mä kyllä tykkäsin ihan älyttömästi ajella siellä! Maisemat ja kaikki oli kivoja ni mikäs siinä :) Sitten ku oppi vielä auton toiminnot ja kulkemisen kunnolla, noilla kun on vähä erilaisia kuitenkin nuo autot jossain määrin ku ne on enemmän noihin vuoriajeluihin suunnattuna. Varsinki toka päivänä se ajaminen oli jo niinku ois ollu siellä kauanki kruisailemassa. Ja jostain kumman syystä porukkaa ei ees pelottanu mun kyydissä... ainut mielenkiintonen seikka oli taas vaihteeksi se sama ongelma mikä mulla on Suomessaki - paha taipumus osua joka pirun koloon ku oon älyttömän huono arvioimaan niitä kohtia mistä pitäis ajaa ja loppupeleissä näyttää melkeen niinku mä tähtäämällä tähtisin niihin koloihin... jos saan etupyörät väistettyä ni ehä mä justiinsa muista ajoissa, että takapyörätki on tosiaan olemassa. Mahtavaa. Onneks tiet oli kuitenki parempia ku mä ootin ja niitä koloja ei loppupeleissä ollu ihan kauheen paljoa ja auto selvisi hengissä - kuten mekin.

Pistetääs sitten taas kuvamateriaalia kehiin.

Auton pakkaamista. Meitsi ja Jorgen RayBanit.
Kyllä niille vuohille ny vähä piti töötätä!
Sitä ollaan taas niin ylpeänä kuskina...

MIRTOS! Ja meitsi ajo tuonneki alas asti... ja myös ylös!
Olihan se nyt tosi kurja paikka... ;)
Reissupoppoo

Tuolla oli vielä lämpimämpää vettä mitä Kreetalla, mutta valitettavasti aallot oli niin pirun kovat ettei sinne ollu mitään asiaa... Me kyllä Steffin kans vaihettiin uikkarit päälle ja kokeiltiin, mutta lähinnä se meni kuvaussesssioksi aallokossa. Aallot ehti tulla taas kovemmiksi ennenku päästiin veteen, sinne jos ois menny niin se ois ollu nirri pois. Tylsää :( Ja Kivikkoki oli muovautunu tosi pyöreeksi ja jostain syystä ne sattu ainaki mun jalkoihin ihan pirusti. Hiekka oli pienimmilläänki tuollasta kivirouhetta.

Tästä kuvasta erottuu taas hieman myös tuota tietä jonkalaisia pitkin mä ajoin. Tässä se ei näytä niin pahalta mitä se oikeestaan oli, vaikkei tuokaan kinkkisimmästä päästä tainnu olla.
Ja tästä kuvasta ehkä näkyy kuinka rasittavan vaaleeksi mun hiukset on menny!!!!!


Mutta ei me tosiaan pelkästään rantoja olla kierrelty. Kefaloniasta löyty kaks tosi mahtavaa luolaa!
Ekassa piti mennä oikeen veneellä. ja kuten ilmeestä varmaan taas huomaa, mä olin asiasta oikeenki onnellinen. Vesi oli suhteellisen viileää ja erittäin puhtaan sinistä. Välillä alhaalla oli monta kymmentä metriä pohjaan, mutta me nähtiin se silti yhtä selkeesti ku se ois ollu muutaman metrin päässä.

Vedessä asusteli myös kaloja, jotka kasvoi metrin mittaseksi. Me ei onnistuttu näkeen ku yks vauvakala, sillä kaverit nukku tuohon aikaan.

nätit matot oli siellä.

Mä bongasin myös pienen pienen lepakon sieltä!! Ihan yliyliylisöpö! Oli vaan vaikee saada siitä kuvaa herättämättä toista. Se oli oikeesti aikalailla mun peukun pitunen... eikä se muutenkaan paljo mun peukkua isompi kai ois ollu. Eikoo söpö!!

Tuon luolan jälkeen me ajeltiin vielä Kefaloniaa ristiin rastiin, kierrettiin aikalailla koko saari kahessa päivässä. Yks ranta oli tunnettu siitä, että siellä voi nähdä kilpikonnavauvoja tiettyyn aikaan. Mutta meillä ei ollu tietenkään niin hyvää säkää, että ois nähty niitä. Muutenki kamerasta loppu just akku ku oltiin kvelemässä jyrkkää mäkeä sinne alas rannalle, eikä ketään huvittanu puolessa välissä matkaa lähtä hakeen... mutta tässä viimenen kuvaTuolla oli ihan kiva käveleskellä auringonlaskun aikaan. Saatiin myös hyvin ystävänkaipuussa oleva kissanpentu seuraksi koko ajaksi, kunnes mun uusin koirakaveri ilmesty saattamaan meitä loppumatkan ajaksi.

Tutkailtiin lähikaupunkeja myös ihan kävellen seuraavina päivinä. Antiikin ajan museoita löty sieltäki... Ja koska mulla meinaa tunnetusti väsy iskeä aina vähän missä sattuun, kuten esim. eh... koulunpenkillä, niin näköjään se voi iskeä myös kirjaston portailla jos siihen pysähtyy 5-10 minuutin ajaksi.

Ja koska Halloween oli sillon ku me oltiin Kefaloniassa, ni pitihän sitä jotenki juhlistaa. Mä tein elämäni ensimmäisen Halloween-kurpitsan!!!!!!!! =) Oon aiiiina halunnu tehä semmosen!!

Mun kurpittttsa! Ne oli vähän hauskan malliset, mutta ei se työskentelyä haitannu. Steffillä oli sitäpaitsi Halloween-vesimeloni!
Ja eiku hommiin. Mulla ja Jorgella oli ekat kurpitsat, Steffi on jo konkari. Siksi mielenkiinnosta vesimeloni...
Mutta hyvin se onnistu ku alko pääseen kärryille mitä mä oikeen oon tarkalleen ottaen tekemässä. Ja taas sitä ollaan kovin onnellisenaVieressä kurpitsojen sisäelimet.

Ja lopulta sitä päästiin jo koverrusvaiheeseen
Ja työn touhussa ehtii tottakai pelleillä aina välillä...
VALMISTA! Emmä silleen ihan mikään mestari vielä oo, mutta ihan tyytyvinen olin lopputulokseen ekasta kurpitsasta. Silmistä tuli vähä hassut ku siinä piti olla silmät ja kulmakarvat, mutta kynttilän kans ne näytti vaan isolta hassulta silmältä. Mutta hei, eihän kurpitsoilla mitään standardimallia ookaan :)
Ja lopputulos näytti tältä

Kuvaaminen oli valaistusten vuoksi vähän kinkkistä.

Kefaloniassa oli kyllä kans tosi mukavaa. Ja kuvissa esiintyvä espanjalaistyttö on Jorgen luokkakaveri, Belén. Kauheen mukava tyttö, me oltiin kauheen sopiva pari kun Belén on kauheen hauska tyyppi ja yhtä innostuva ja hösläävä persoona ku mäki, ni me tultiin oikeen hyvin toimeen! =)Meillä on myös aika samanlainen tapa ilmeillä kuvissa...
...ja jos me ei ilmeillä, me näytetään aika tylsiltä/tylsistyneiltä.

Kefaloniasta kun lähdettiin niin seuraavana viikonloppuna Jorge ja Belén tuliki Ateenaan. Käytiin sillon muuten Ikeassaki ekaa kertaa täällä, ostin glögiä ja suklaata. Lisäksi käytiin jopa ekaa kertaa jossain Erasmus-tapahtumassa! Aikamoista. Ollaan niin kova bilehileporukka että. Nuo oli jotku underground-partyt alikulkutunnelissa metroaseman lähellä! Ei kait siinä. Siellä oli musat ja juomatarjoilut ja kaikki - vessa ainoastaan puuttu. Oli ihan hauska kokemus, vaikka me taas nössöinä lähettiinki aika aikasin sieltä, varsinki mä ja Piia. Ja seuraavana päivänä piti jaksaa Anun synttäreille ja sunnuntailleki uhkas tulla yhdet synttärimeinigit, mutta onneks siltä säästyttiin ja saatiin istusekella mukavasti vaan Steffin jättikokosella parvekkeella. Baaritiski
musalaitteet populaa.


Saksa

Ja tosiaan oon nyt käynyt jo Kreikan ulkopuolellakin reissaamassa. Anastasia eli kotoisasti Nastis tuli Ravensburgerista Berliiniin viettään mun kans vähän Saksan lomaa. Saksassa oli syksyistä ja hieman sateista ja viileää. Piti pitää oikeen paksumpaa takkia, lämpimämpää kaulahuivia, hanskoja ja lätsää että tarkeni. oli meillä välillä vähä lämpimämpää ja aurinkoisempaaki päivää, mutta kyllähän se vilposta on Kreikasta sinne yhtäkkiä mennä.

Berliini oli jokseenkin ihan vaikuttava, jotenki sitä nyt vasta alkaa hahmottaa sitä historiaa todellisuudessaan, etenki sen osalta kuinka tuoretta se on. Täälä kun kaikki on niin antiikin aikasta, eikä Suomessakaan nyt niin suuria asioita oo loppupeleissä tapahtunu... Välillä pisti aika hiljaseksi niitä tiettyjä museoita tutkiessa etenki.

Muurin rippeet tuli tietenki käytyä, Checkpoint Charlie, DDR-museo ja mitäs kaikkea. Kevyempänä oli esimerkiksi tv-torni sekä eläintarha, joka oli ihan mielettömän iso ja vei aquaparkin kanssa aikalailla koko päivän meiltä. Ei sillä että se ois haitannu, tykkäsin kovasti ja sääki oli mukavan aurinkoinen ja lämmin.

Nyt on jotenki tosi vaikee päättää, että mitä kuvia tuolta reissulta pistäis... mutta koklataan nyt jotain. Ei oo ihan parasta materiaalia ku hämärä tuli aina niin aikasin niin kuvaaminen vaikeutuu...















Oli ihan mielettömän kiva saaha taas välillä kunnon liharuokaa! Täällä Kreikassa ku tää mun ruokavalio ei oo niin kauheen monipuolista... etenkään lihan osalta, sitä tulee välteltyä jokseenki aika paljon taas ku mä kammoan niitä jänteitä ja läskejä ja luita ja kaikkea. Käytiin mm. kunnon Steakhousessa ottamassa ruokaa ja mun nauta oli niiiiin hyvää! Mutta se annos oli ihan järjettömän iso, ku olin syön itteni täyteen, näytti siltä että oisin vaan vähä rääppiny sitä. Enhän mä enää vedä noin yhtäkkiseltään semmosia normiannokseja niinku kotopuolessa ku ei oo enää tottunu syömäännormaalisti, ett senki puoleen jäi vielä enemmän ruokaa ku mitä ois muutoin jääny... kurjaa.

Pistetääs vielä muutama kuva sieltä eläintarhasta, sillä se oli mun lempparimestoja. Kuviaki on eniten sieltä, kas kummaa... mutta jos muutaman valkkais.



Noita kavereita pääsi silittelemään!
Ja ruokkimaan :) Nastiksella on vissiin asiasta neuvottelut meneillään






Näky niitä lintusia luonnossaki



Eikähän tässä aleta olla aika hyvin jo ajan tasalla viimein. Ei tässä oo mennykään ku kaks päivää tätä päivitellessä, juuri muuta oo ehtinykään. Ai mitkä kouluhommat...? Alkaa pikkuhiljaa tulla kiire niitten suhteen, "oho, tulipa yllätyksenä". Mutta nyt on Santtu pelastanu mut ja lähettäny uuden koneen ja kaikki ni ei oo enää oikeen tekosyitäkään. Kuukauden päästä sitä ollaan jo Suomessa joululomaa viettämässä ja melkeen pitäis olla hommat tehtynä siihen mennessä...! Voipi olla ettei ihan onnistu, palautan yhen työn sitte vasta tammikuun puolella... mutta siitä ei ookaan enää varaa luistaa enempää ku pitäis saada suoritusmerkinnät ja se tulee olemaan taas mukavaa metsästystä se.

Mutta hei, löysin hyvin havainnollistavan kuvan siitä mitä mun hiuksille on tapahtunu! Ku mullahan on muutenki nää hiukset vähä semmoset niinku ois raitoja, ni vaaleimmat kohdat näyttää sitte tältä:!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Järkyttävää... Mutta ei nää sentään oo ihan maantienharmaat, niinku mun oma väri on ennen ollu. Yli kahteen vuoteen oo nyt värjänny ollenkaan... Tommoset yliaurinkoiset kesät Suomessa pohjusti tosi "kivasti" tota vaalenemista ja nyt tämä Kreikka on kyllä tehny urakalla osansa... ei kyllä ehkä tarttis ihan noin vaaleeksi mennä, kiitos.

Mutta palaillaas immeiset astiastolle, meitsi alkaa perehtymään matkailun juridiikkaan... jee...




Ja Steffille suuri kiitos osasta kuvista! Yrität kuitenkin kääntää tätä saksaksi... ;)
Steffillä on astetta parempi kamera niin välillä on parempi käyttää sillä otettuja kuvia. Ja muutoin musta ei luonnollisesti meinaa olla kuvia ollenkaan, ellei ota muiden ottamia kuvia.