Tää yhteisasuminen on kyllä kauheen kivaa täällä. Ei mitään onkelmaa majailla näitten ihmisten kans, voisin olla vaikka kaikki 5kk vaikka tilat onki sinällään aika pienet. Kauheen kurjaa, että moni lähtee niin kauas Ateenasta ja muutama jää ihan Patrakseen ja porukka hajoaa pahasti kuun lopussa... Mutta ei saa ajatella vielä niin pitkälle, nyt pitää ottaa ilo irti ajasta joka meillä on yhessä!
Yleisesti näin heti alkuunsa vois mainita taas, että tsekkiläiset on ihan älyttömän kivoja. 3 poikaa ja 3 tyttöä, joista yks tosiaan mun huonekaveri. Aikalailla ekoista päivistä mun erityisen hyvä kaveri niistä on ollu Jan. Kauheen hauska poika ja me jutellaan aina kaikesta niitä näitä, istutaan lähes poikkeuksetta bussimatkatki vierekkäin ja mä saan hyödyntää Janin olkapäätä, että voin nukkua paremmin tai kattella maisemia ikkunasta :) Oli hauska ku Sophia yks päivä tuumas jokseenki niin, että Eerikaa katellessa voi aatella että joo, onse ihan hauskan lapsenmielinen välillä. Mutta sitte ku mä ja Jan pelleillään yhessä, sitä alkaa miettiin jo että onko sitä humalassa vai mitä tapahtuu ku tulee itelleki jotenki hassu olo siinä ilmapiirissä. Tänään tuli tunnilla jotenki ala-aste olo ja hupaisat kreikan kielen tunnit ku meillä oli pyyhekumipala- ja paperipallosota! =)
Ja kyllä, kovin mainio suomalaisturistin vyölaukku. Ja huomatkaa tuo roihuva baaritiski!
Ja yks tsekkipoika, myöskin Jan/Honza/punapää Gandalf on kolmea senttiä vaille parimetrinen hujoppi, eli me näytetään tosi hupasilta vierekkäin. Tarvii muutaman portaan, että oisin lähes samalla korkeudella... 
Honza on myös kauheen hauska siitä, että se hymyilee ihan yhtä paljon ja isolla virneellä ku mä!! =) Kovin piristävää seuraa. Ainii ja tuo Gandalf-juttu lähtee siitä ku mä tosiaan näytän ihan kääpiöltä/hobbitilta sen vieressä ja ku mua sanotaan hobbitiksi, ni Honza on sitten Gandalf, mutta vaan punasilla hiuksilla!
Sitte mä oon löytäny jossain määrin itävaltalaisen version ittestäni ja oon siitä hyyyyvin iloinen! Steffie, jonka oon aikasemmissaki teksteissä maininnu. Steffie mm. innostuu kans asioista samalla tavalla ku mä, sillon kiva huumorintaju ja me ollaan eka päivästä asti tultu kaikin puolin oikeen hyvin juttuun! Steffie tulee onneks Ateenaanki :)
Aika paljo me vietetään iltoja ihan koko porukalla, mutta tottakai tulee aina muutama jonka kans pyörii kuitenki vähä enemmän. Kaikkien tsekkiläisten lisäksi on tosiaan mm. Steffie ja Rebecca Itävallasta, Sophia ja Jenny Saksasta, Barbara Unkarista... Barbara muuten muistuttaa ulkonäöltä jotenki jännästi meidän luokan Lauraa ja sitten siinä on jotain jänniä piirteitä Karosta ja jostain muusta tutusta, jota en oo vielä keksiny. Mutta kauheen mukava tyttö myös! Ja ketähän muuta... No Piian kans tottakai pyöritään paljo, mutta en osaa laskee sitä samalla tavalla ku se on suomalainen, vaikka mukava onki! =) 
Vasemmalta alkaen tsekkiläiset Rusul, Martina, Barbora ja Honza, Unkarilainen Barbara, joku hyyppä, Steffie, se kolmas tsekkiläinen poika Vojtech ja saksalainen Sophia. En tiiä miks nuo tsekkiläiset on jotenki niin erityisen mukaveja, mutta tykkään niistä kaikista kovasti! Ja kuvassa ollaan muuten syömässä iltapalaa Spetseksen keskustassa. Gourmet-illallinen ja silleen, kuten voi olettaa.
Ja sitte on espanjalaiset, etenki pojat. Tytöt asuu eri paikassa, mm. Alba koulun pihalla omassa pakettiautossaan koiransa kans. Viime viikolla sen luokse siihen autoon tuli toinenki espanjalainen tyttö, joka oli eka viikolla kipeenä eikä päässy heti tuleen. Mutta mä oon löytäny pikkuveljen, jota mulla ei oo koskaan ollu!! =) Varsinkaan espanjalaista. Jorge eli "Horhe" ois myöskin kauheen hyvä poikakaveriehdokas Karolle, sillä Jorge on tanssija ja kaikkea, Karo tykkäis ihan varmasti! Voisitte yhessä poseerata valokuvissa... ;) Mulle Jorge on vähä sekotus meijän Jukkaa ja Timppaa. Reagoi ärsytettäessä/"kiusattaessa" samalla tavalla ku meijän Jukka, mikä on tietenki kauheen hupasta ja yllyttää ärsyttämään vähä lisää ja testaileen rajoja. Ja tietyillä hetkillä se alkaa uhmaileen, että nyt ei oo hyvä hetki, ni kuulostaa ihan Juksulta! Ja sillonhan pitää tietenki aina ärsyttää vielä iiihan pikkusen lisää... Ja välillä se meinaa lopulta kantaa mua joka paikkaan vähä niinku Timppa aikanaan heitteli mua lumihankeen ja uhkas uittaa päätä vessanpöntössä jne. Kauheen vänkää ja silleen. Tässäkin kuvassa mulla saattaa olla ehkä vähän perus mielipuolinen hymy ku mä pakotin Jorgea hymyilemään... ;)
Ja mä näytän niiiin kalpeelta ja punaselta tossa vieressä...
Pistetääs vielä pari ryhmäkuvaa koko porukasta
Jos nyt viimein ehtis ja jaksais kiireisen viikon jälkeen päivittää blogia... nyt tuleeki varmaan aika paljon juttua kerralla, että varatkaas aikaa.
Ensin vähä viime viikonlopun reissusta paratiisisaarelle Spetsekseen. Menomatkalla meillä oli muutama pysähdys historiallisissa paikoissa. Kohteena oli Napflion, Epidavros ja Costa, joista kaks jälkimmäistä oli mulle jo entuudestaan tuttuja viime vuodesta. Täytyy sanoa, että onneks olin viime vuonna, sillä nää reissut oli niiiin pikasia, että me kirjaimellisesti juostiin siellä, että ehittiin nähä ees pieni osa kaikesta… Lausahdus ”hurry up!” tuli kovin tutuksi ja siitä tuli varmaan koko loppuajaksi aika pysyvä vitsaus kurssilaisten keskuudessa…
Pistetääs vähän kuvia Napflionista
Mun uus kotikolo!
Käveltiin muuten kaikki 1 000 porrasta tuolta alas...
Itse saari, Spetses oli ihan mahtava! Mentiin sinne hassulla pikku paatilla. Aika monta ihmistä menee niinki pieneen paattiin, kaikki noin 40 henkeä oltiin samassa veneessä. 
Vastassa oliki meidän hostellin yksityinen ranta, ei paha ei paha... 
Meidän hostelli ja kaikki oli tosi siistit. Mä jaoin huoneeni itävaltalaisen Steffien kans, saatiin näppärästi varattua ittellemme yks niistä harvoista kahen hengen huoneista. Tosin ei muissakaan ollu ku kolme henkeä maksimissaan.
Meidän ikkunasta oli kauheen kiva kasvillisuusnäköala 
Vesi oli tosi lämmintä ja niiin kirkasta, vietettiin lauantaina koko päivä vaan uiden ja rannalla löhöten. Miettikää, MEITSI, koko päivän, rannalla, ihan ilman mitään ongelmaa tylsistymisestä sinne. Se oli ihan mahtavaa! Ja joo, olin varjossa, ja käytin aurinkorasvaa aika pirun paljon siltiki. Ja mulla on muuten rusketusraidat! Outoa olla näin normaali-ihmisen värinen. Ja mun hiukset on puolestaan vaalentunu ihan pirusti lisää... Ja oikeestaan mä kyllä keksin aika hyvää viihdykettä siellä rannalla ja huomasin taas, kuinka mun läsnäololla on tosi hassu vaikutus ihmisiin. Hiekasta löyty paljon kivoja pikukiviä, joilla pysty häiriköimään mm. lukevia ihmisiä. Ei menny kauaa ku meillä oli joukko nuoria "aikuisia" ihmisiä heittelemässä toisiaan pikkukivillä kivisodan merkeissä. Ja kaikilla oli ihan ylihauskaa! =)
Tähän väliin kuva kivan kirkkaasta veestä. Näppäsin tän ku oltiin matkalla metsästään aamupalaa paikallisesta leipomosta, jota meille suositeltiin
Käytiin me lauantaina omien rantakemujen jälkeen tsekkaan yks klubiki. Sehän oli täynnä sitte meikäläisistä koko mesta. Musiikkia ne soitti niin kovalla, että päässä soi vielä seuraavat kaks päivää sen jälkeen ja viimestään nyt mulla on jonku sortin kuulovaurio niinku ihan oikeesti... Tinnitti kivasti. Ja silleen jänskiä poikkeevia eroja verrattuna siihen mihin oon Suomessa tottunu, ni täällä porukka oli tosiaan baarissa johonki aamu seittemään asti taas. Baarimikko oli kaatanu viimesille urakalla shotteja baarin piikkiin ja nostanu tiskille tanssiin. Jossain vaiheessa ammuttiin jotain ihmeellisiä paperinpalasia ja lopulta koko baaritiski leimahti nätisti liekkeihin. Ei kait siinä. Pirun hauska ilta.
Tällä viikolla meillä oli myös tsekkisynttärit. Mun huonekaveri, Barbora, täytti tiistaina 23 ja mun yks parhaimmista kavereista, Jan, täytti keskiviikkona 24. Eli juhlia vietettiin siis näppärästi vuorokauden molemmin puolin. Ja mikä oli aika hauskaa, niin opettajat ku kuuli meidän juhlintasuunnitelmista, ni synttäreitten kunniaksi meidän täyty mennä tuntia myöhemmin, eli vasta kymmeneksi, keskiviikkona kouluun! Vitsi mä haluan Suomeenki tämmösen systeemin... Mutta voin sanoa, että hieman oli väsyneen olosta porukkaa ku viiteen asti istuskeltiin tuossa alhaalla ja lopulta lähipuistossa, ettei häiritty koko taloa. Taukoja pidettiin normaalia enemmän ku popula meinas simahdella kesken kaiken... :)
Meidän kielen opettaja on muutenki ollu vähä huolissaan ku me ollaan aamulla oltu niin väsyneitä, että eikö me oo juotu kahvia. Mutta kun se maksaa meille, ni eihän meillä oo sitä koko ajan varaa kitata... tähänpä opettaja sitten keksi ratkaisuksi tuoda meille kahvit kouluun! Tarjolle tuli niitä pussiversioita, joihin pitää vaan lisätä kuuma vesi. Emmä silti sanois, että me on oltu kovin innokkaina ja pirteinä opiskelemassa kreikkaa, vaikka opettajat kaikkensa sen eteen näköjään tekeeki... Mutta tääkin tarjoilu kelpais Suomessa. Vaikkenhän mä kahvia juokaan, mutta vaikka ihan noin niinku periaatteesta.
Eilen meillä oli retki Ateenaan Akropolis-kukkulalle ja museoon, mutta mä skippasin ne suosiolla sillä oonhan mä niissä jo kertaalleen käyny ja ehin käydä vielä monta kertaa. Sen sijaan koitin ettiä asuntoa Jennyn kans. Pari ihan potentiaalista vaihtoehtoa löyty, mutta pitää kysyä vielä yhestä kämpästä, että josko voisin lähettää yhden mun kreikkalaisista kavereista tsekkaan sen mun puolesta ja päättää sitten. Katotaas miten käy, josko kävis niin hyvä tuuri että saisin jonku niistä.
Näistä bussimatkoista Spetsekseen ja Ateenaan on pakko tähän väliin mainita se, kuinka jännää tämä matkustaminen täällä onkaan. Siinä ku bussissa saat mukavaa horrostilaa aikaseksi ja alat olla mukavasti unessa siinä missä suurin osa kyytiläisistä, ni on kauheen ihanaa ku musiikki pamahtaa yhtäkkiä aika kovaa pauhaan jotain ylipirteetä kreikkalaista renkutusta. Hyvin iloisia matkustajia alkaa olla etenki ku tää toistuu joka ikinen kerta ku kaikki alkaa olla mukavasti unten mailla. Opettajat bussin etupäässä laulaa kyllä kauheen iloisesti kaikki biisit... Ja säikähin ku havahduin yhtäkkiä siihen, että mäki lauloin kertosäkeitä! Ja tässä vaiheessa lähetetään taas terveiset ja "kiitokset" Karolle... "Kai se thelo" tuli matkalla Spetsekseen ja eilen en menomatkalla voinu olla nauramatta ittekseni ku tuli "...repsis kepsis". Mutta eilinen paluumatka oli kaikkein mielenkiintosin. Siinä ku oli alle viiden tunnin yöunien jälkeen juoksennellu pää kolmantena jalkana ympäri Ateenaa kämppiä kattomassa, ni alko olla hitusen väsyny. Taisin olla jo hyvässä unessa ja hyvä ettei suurinpiirtein kuola valunu Janin olkapäätä pitkin - ja taas! Musiikki täysillä päälle, kovemmalle ku koskaan aikasemmin. Siinä oli hetken aika pihalla ja alko pikkkkkusen nousta ärtymys pintaan... mutta mitä tapahtuu sitten? Tehän tiiätte ku Suomessa ollaan retkillä tms. ja istutaan bussissa ni siellä sitte kans pitää istua ja etenki koulun retkillä opettajat kieltää kuleksimasta käytävillä. Mut hei, "we have no such rules in Greece!". Meillä opettajat alkaa bilettään käytävällä! Siinä hetken ehkä heräämisen jälkeen jäi suu ammolleen, että mitä hittoa täällä tapahtuu, oonko mä jo heränny, näänkö mä unta...? Tai kenties painajaista...?? Pitääkö tässä itkeä vai nauraa?? Siinä opettajat vetää kivasti kreikkalaista tanssia, musiikki senku kovenee ja tunnelmavalot tulee päälle, ihmiset alkaa jo vähitellen herättyään taputtaa rytmiin ja opettajat innostaa oppilaitaki tanssiin. Lopputulos on käytävä täynnä tanssivia ihmisiä ja yhtäkkiä bussi on muuttunu renkailla liikkuvaksi bileluolaksi. Hetken päästä sitä ei enää voi olla ärtyny tai vihanen, hämillään kyllä, mutta ei voi olla huonolla tuulella. Herätys se on tämmönenki ja bileet jatku useemman biisin myötä loppumatkan lähes koululle asti.
En tajua mitä nää opettajat täällä vetää, on tuo kreikkalainen asenne vähä erilainen ku suomalaisilla! Mutta ainakin Spetseksen reissulla ne oikeesti istuskeli aina drinksuilla sillä aikaa ku me oltiin mestoilla ja yhdessä välissä jouduttiin pysäyttään bussiki ku jollain tuli vähän huono olo... :) Mä en enää ihmettele yhtään miksi Suomessa mun opettajat niin innostu, että ne tulee sitten käymän Kreikassa mua kattomassa ja pitämässä suhteita yllä ku Kreikkaan on kuulemma aina niin kiva tulla!
Muita mielenkiintosia ilmiöitä tässä viimeaikoina on ollu myös se, että mä oon taas alkanu puhuun unissani. Ja ei siinä siis mitään, kyllähän mä pölpötän unissani tämän tästä, mutta nyt mä teen sen taas enkuksi niinku vuos sitten täällä... friikkiä.
Ja yks päivä mua huikittiin taas apuun ku oli outoja ötököitä liikenteessä. Tällä kertaa Piian laukkuun oli menny joku tosi outo, iso ja äänekäs ötökkä, joka kuulosti lähinnä kännykän värinähälytykseltä. Menin pihalle, tyhjensin laukun ja sieltä löyty semmonen 5cm pitkä jättikärpänen. Otin siivestä kii ja päästin laukusta vapauteen :)
Sussu ehtiki jo naureskella Facebookiin ilmestyneille kuville, jossa me ollaan luokassa kreikan tunnilla. 
Juu... myös meidän tietokoneet on varmaan antiikin kreikan ajalta... Mutta mikä mun mielestä oli parasta: kuvien kattominen yhdessä. Tiiättehän ku Suomessa pistetään videotykillä kankaalle luokan eteen meneen slideswow kaikkien nähtäväksi? No... 
Meillä nostetaan opettajan tietokone toisen monitorin päälle ja siitähän näkyy jo mukavasti! Ainaki varmaan eturiviin...
Nii ja tuosta koulunkäynnistä vois kai mainita kans jotain... mä oon jo päästäny pääni vähä sille tasolle, etten ees yritä opetella mitään enempää ku on ihan pakko... ellei tuu vastaan mitään oikeesti hyödyllistä, mitä mä tältä kurssilta odotin. Ja hyödyllisellä tarkotan sitä, että meitä opetetaan päivittäisiin fraaseihin, kaupassakäyntiin yms. Tähän mennessä me on opeteltu heti vaan jotain kielioppia! Ja moni varmaan tietää kuinka mä niiiin rakastan kielioppia joka kielessä... ku en osaa sitä ees suomeksi. Ni kääntää sitä nyt sitte vielä enkuksi ja kreikaksi. Eikä me tehä sillä kieliopilla yhtään mitään ku ei me osata sanastoa! Eikä ketään oikeesti kiinnosta puhutaanko me ne muutama lause just kieliopillisesti oikein, jos me vaan pystyttäis ees jotenki kommunikoimaan. Perjantaina oli eka testi, huomenna varmaan saadaan kuulla miten sen kans kävi... Mutta, tuskin ne ketään jättää pääsemättä läpi, oishan se nyt aika noloa mainosta koululle! ;)
Ja mikä tärkeintä ni nykyään me saahaan aika paljo ruokaa koulussa. Aamupala on vähä kämänen ja syön siksi yleensä kotona. Mutta sitten on päivällinen johon kuuluu aina joku pienempi lautasellinen jotain keittoa tai pala pizzaa tai piirakaa tms. Sitten on "oikea" ruoka johon on yleensä muutama vaihtoehto. Sitten saa kerätä vielä hedelmiä ja vesimelonia, jälkkärivanukasta ja leipää ja salaattia ja juotavaksi yleensä vettä. Ja sama homma toistuu sitte illallisella! =) Vähän mä tykkään. Tänään ku oli pitkästä aikaa kokonaan vapaapäivä, ni heräsin sopivasti ku populaa oli menossa syömään ja vaihoin nopeesti vaatteet ja juoksin ne kiinni. Sitte söin muitten kans, suurin osa lähti rantsulle, mutta mä tulin Janin kans takas kotiin ja lähin hetken päästä toisen porukan kans syömään, uudestaan! =) Sitte mentiin istuskeleen kahvilaan, otin muuten ylihyvän karamellipirtelön. Sieltä tullessa ehin hetken istua kotosalla ja sitte rannalta kotiutuvat kaverit soitti, että tuunko syömään illallista niitten kans. Ja eiku Jan ja Piia messiin ja menoks! =) Ei se vissiin niin tarkkaa oo, vaikka syö pariinki kertaan päivässä saman aterian piikkiin... ;) Yks saksalaispoikaki vetää aina pari tarjotillista/ ateria! Mutta aika rasvasta se ruoka on ku kaikki uittaan oliiviöljyssä, että mä oon varmaan aika pallo ainaki tän kuun jälkeen...
Ainiin ja viikko 43 vapautu ku Karo ei saakaan laahattua luitaan tänne Irlannista. Tulijoita, Annukinski ja Otsooni...? Tai joku muu, syysloma-aikaa sopivasti... Tulijoita?
Just äsken tuo pieni ja suloinen minigekko vipelsi tuolla käytävässä ja viimein mä sain kuvan ja kaikkea!! =)
Pistän heti tänne...
Se on siis noin mun pikkurillin kokonen. Ja ylisöpö! Otin sen käteen ja vein sen turvallisesti pihalle :)
Tänään talon emäntä harjoitti myös mielenkiintoista puutarhanhoitoa...
Tuosta ei niin hirveen hyvin näy, mutta välineenä oli siis pari jotain kepakkoa jotka oli teipattu kiinni ja päässä oli joku sahamainen puukko. Ihmettelin vaan tossa terassilla kirjotellessani, että mistäs näitä neulasia tulee. Ja kappas! Meinas ehkä vähän välillä pelottaa. Aika tehokkaasti sieltä hetken päästä alko tippua kuivia oksia maahan, mutta niin se odotetusti jossain vaiheessa tipahti se puukkokepakkoviritelmäkin...
Ja koitan tässä huomena tai lähipäivinä kuitenki kirjottaa tuosta viikonlopun reissusta. Nyt mun pitää tehä kreikan läksyt, huomenna taas tunti... ja kaikki huutaa jeeee...
Eilen alko sitten se oikea opiskelu. Oli muuten aika tuskastunutta ja väsynyttä porukkaa... ei silleen ihan hirveesti napannu tuo kieli. Vaikutti ehkä sekin, että opettaja ei ainakaan ollu ihan parhaasta päästä. Ihan kiva ihminen, mutta puhuu suhteellisen huonoa englantia, eli pitää yrittää kahdesta kielestä saada selkoa. Toiseksi se epäloogisuus siitä miten asioissa edetään ja hyppimen asiasta toiseen ei auta ollenkaan. Ja mennään aikamoista tahtia eteenpäin... Tänään kaikki kammos kouluun menemistä, mutta oli se jo vähä vähemmän tuskallista ku saatiin oikeeta materiaalia ja ehkä sitä osas oottaa jotain tosi tuskallista ni sei järkyttäny enää niin pahasti. Mutta jospa me tuosta selvittäis sen verran, että päästäis ees kurssi läpi... Mutta ei tässä kielessä oo sitten minkäänlaista päätä eikä häntää!
Tanssikurssi alko myös eilen, mutta se oli jo paljon hupasampaa ku kielen opiskelu! Siellä me rivissä tepsuteltiin koko poppoo. Oli aika helppoja nuo ekat tanssit ainaki.
Mutta huomenna me lähtään viikonlopuksi saariretkelle ni en oo sitte hirveesti koneen ääressä päivittämässä tai tavotettavissa. Mutta puhelin on mukana jos haluaa laittaa viestiä tai soitella. Päivittelen sitte vaikka kuvia sieltä kun kotiudutaan!
