Eki Goes Greece

Jos nyt viimein ehtis ja jaksais kiireisen viikon jälkeen päivittää blogia... nyt tuleeki varmaan aika paljon juttua kerralla, että varatkaas aikaa.

Ensin vähä viime viikonlopun reissusta paratiisisaarelle Spetsekseen. Menomatkalla meillä oli muutama pysähdys historiallisissa paikoissa. Kohteena oli Napflion, Epidavros ja Costa, joista kaks jälkimmäistä oli mulle jo entuudestaan tuttuja viime vuodesta. Täytyy sanoa, että onneks olin viime vuonna, sillä nää reissut oli niiiin pikasia, että me kirjaimellisesti juostiin siellä, että ehittiin nähä ees pieni osa kaikesta… Lausahdus ”hurry up!” tuli kovin tutuksi ja siitä tuli varmaan koko loppuajaksi aika pysyvä vitsaus kurssilaisten keskuudessa…

Pistetääs vähän kuvia Napflionista













Mun uus kotikolo!

Käveltiin muuten kaikki 1 000 porrasta tuolta alas...


Itse saari, Spetses oli ihan mahtava! Mentiin sinne hassulla pikku paatilla. Aika monta ihmistä menee niinki pieneen paattiin, kaikki noin 40 henkeä oltiin samassa veneessä.



Vastassa oliki meidän hostellin yksityinen ranta, ei paha ei paha...


Meidän hostelli ja kaikki oli tosi siistit. Mä jaoin huoneeni itävaltalaisen Steffien kans, saatiin näppärästi varattua ittellemme yks niistä harvoista kahen hengen huoneista. Tosin ei muissakaan ollu ku kolme henkeä maksimissaan.

Meidän ikkunasta oli kauheen kiva kasvillisuusnäköala


Vesi oli tosi lämmintä ja niiin kirkasta, vietettiin lauantaina koko päivä vaan uiden ja rannalla löhöten. Miettikää, MEITSI, koko päivän, rannalla, ihan ilman mitään ongelmaa tylsistymisestä sinne. Se oli ihan mahtavaa! Ja joo, olin varjossa, ja käytin aurinkorasvaa aika pirun paljon siltiki. Ja mulla on muuten rusketusraidat! Outoa olla näin normaali-ihmisen värinen. Ja mun hiukset on puolestaan vaalentunu ihan pirusti lisää... Ja oikeestaan mä kyllä keksin aika hyvää viihdykettä siellä rannalla ja huomasin taas, kuinka mun läsnäololla on tosi hassu vaikutus ihmisiin. Hiekasta löyty paljon kivoja pikukiviä, joilla pysty häiriköimään mm. lukevia ihmisiä. Ei menny kauaa ku meillä oli joukko nuoria "aikuisia" ihmisiä heittelemässä toisiaan pikkukivillä kivisodan merkeissä. Ja kaikilla oli ihan ylihauskaa! =)

Tähän väliin kuva kivan kirkkaasta veestä. Näppäsin tän ku oltiin matkalla metsästään aamupalaa paikallisesta leipomosta, jota meille suositeltiin



Käytiin me lauantaina omien rantakemujen jälkeen tsekkaan yks klubiki. Sehän oli täynnä sitte meikäläisistä koko mesta. Musiikkia ne soitti niin kovalla, että päässä soi vielä seuraavat kaks päivää sen jälkeen ja viimestään nyt mulla on jonku sortin kuulovaurio niinku ihan oikeesti... Tinnitti kivasti. Ja silleen jänskiä poikkeevia eroja verrattuna siihen mihin oon Suomessa tottunu, ni täällä porukka oli tosiaan baarissa johonki aamu seittemään asti taas. Baarimikko oli kaatanu viimesille urakalla shotteja baarin piikkiin ja nostanu tiskille tanssiin. Jossain vaiheessa ammuttiin jotain ihmeellisiä paperinpalasia ja lopulta koko baaritiski leimahti nätisti liekkeihin. Ei kait siinä. Pirun hauska ilta.

Tällä viikolla meillä oli myös tsekkisynttärit. Mun huonekaveri, Barbora, täytti tiistaina 23 ja mun yks parhaimmista kavereista, Jan, täytti keskiviikkona 24. Eli juhlia vietettiin siis näppärästi vuorokauden molemmin puolin. Ja mikä oli aika hauskaa, niin opettajat ku kuuli meidän juhlintasuunnitelmista, ni synttäreitten kunniaksi meidän täyty mennä tuntia myöhemmin, eli vasta kymmeneksi, keskiviikkona kouluun! Vitsi mä haluan Suomeenki tämmösen systeemin... Mutta voin sanoa, että hieman oli väsyneen olosta porukkaa ku viiteen asti istuskeltiin tuossa alhaalla ja lopulta lähipuistossa, ettei häiritty koko taloa. Taukoja pidettiin normaalia enemmän ku popula meinas simahdella kesken kaiken... :)

Meidän kielen opettaja on muutenki ollu vähä huolissaan ku me ollaan aamulla oltu niin väsyneitä, että eikö me oo juotu kahvia. Mutta kun se maksaa meille, ni eihän meillä oo sitä koko ajan varaa kitata... tähänpä opettaja sitten keksi ratkaisuksi tuoda meille kahvit kouluun! Tarjolle tuli niitä pussiversioita, joihin pitää vaan lisätä kuuma vesi. Emmä silti sanois, että me on oltu kovin innokkaina ja pirteinä opiskelemassa kreikkaa, vaikka opettajat kaikkensa sen eteen näköjään tekeeki... Mutta tääkin tarjoilu kelpais Suomessa. Vaikkenhän mä kahvia juokaan, mutta vaikka ihan noin niinku periaatteesta.

Eilen meillä oli retki Ateenaan Akropolis-kukkulalle ja museoon, mutta mä skippasin ne suosiolla sillä oonhan mä niissä jo kertaalleen käyny ja ehin käydä vielä monta kertaa. Sen sijaan koitin ettiä asuntoa Jennyn kans. Pari ihan potentiaalista vaihtoehtoa löyty, mutta pitää kysyä vielä yhestä kämpästä, että josko voisin lähettää yhden mun kreikkalaisista kavereista tsekkaan sen mun puolesta ja päättää sitten. Katotaas miten käy, josko kävis niin hyvä tuuri että saisin jonku niistä.

Näistä bussimatkoista Spetsekseen ja Ateenaan on pakko tähän väliin mainita se, kuinka jännää tämä matkustaminen täällä onkaan. Siinä ku bussissa saat mukavaa horrostilaa aikaseksi ja alat olla mukavasti unessa siinä missä suurin osa kyytiläisistä, ni on kauheen ihanaa ku musiikki pamahtaa yhtäkkiä aika kovaa pauhaan jotain ylipirteetä kreikkalaista renkutusta. Hyvin iloisia matkustajia alkaa olla etenki ku tää toistuu joka ikinen kerta ku kaikki alkaa olla mukavasti unten mailla. Opettajat bussin etupäässä laulaa kyllä kauheen iloisesti kaikki biisit... Ja säikähin ku havahduin yhtäkkiä siihen, että mäki lauloin kertosäkeitä! Ja tässä vaiheessa lähetetään taas terveiset ja "kiitokset" Karolle... "Kai se thelo" tuli matkalla Spetsekseen ja eilen en menomatkalla voinu olla nauramatta ittekseni ku tuli "...repsis kepsis". Mutta eilinen paluumatka oli kaikkein mielenkiintosin. Siinä ku oli alle viiden tunnin yöunien jälkeen juoksennellu pää kolmantena jalkana ympäri Ateenaa kämppiä kattomassa, ni alko olla hitusen väsyny. Taisin olla jo hyvässä unessa ja hyvä ettei suurinpiirtein kuola valunu Janin olkapäätä pitkin - ja taas! Musiikki täysillä päälle, kovemmalle ku koskaan aikasemmin. Siinä oli hetken aika pihalla ja alko pikkkkkusen nousta ärtymys pintaan... mutta mitä tapahtuu sitten? Tehän tiiätte ku Suomessa ollaan retkillä tms. ja istutaan bussissa ni siellä sitte kans pitää istua ja etenki koulun retkillä opettajat kieltää kuleksimasta käytävillä. Mut hei, "we have no such rules in Greece!". Meillä opettajat alkaa bilettään käytävällä! Siinä hetken ehkä heräämisen jälkeen jäi suu ammolleen, että mitä hittoa täällä tapahtuu, oonko mä jo heränny, näänkö mä unta...? Tai kenties painajaista...?? Pitääkö tässä itkeä vai nauraa?? Siinä opettajat vetää kivasti kreikkalaista tanssia, musiikki senku kovenee ja tunnelmavalot tulee päälle, ihmiset alkaa jo vähitellen herättyään taputtaa rytmiin ja opettajat innostaa oppilaitaki tanssiin. Lopputulos on käytävä täynnä tanssivia ihmisiä ja yhtäkkiä bussi on muuttunu renkailla liikkuvaksi bileluolaksi. Hetken päästä sitä ei enää voi olla ärtyny tai vihanen, hämillään kyllä, mutta ei voi olla huonolla tuulella. Herätys se on tämmönenki ja bileet jatku useemman biisin myötä loppumatkan lähes koululle asti.











En tajua mitä nää opettajat täällä vetää, on tuo kreikkalainen asenne vähä erilainen ku suomalaisilla! Mutta ainakin Spetseksen reissulla ne oikeesti istuskeli aina drinksuilla sillä aikaa ku me oltiin mestoilla ja yhdessä välissä jouduttiin pysäyttään bussiki ku jollain tuli vähän huono olo... :) Mä en enää ihmettele yhtään miksi Suomessa mun opettajat niin innostu, että ne tulee sitten käymän Kreikassa mua kattomassa ja pitämässä suhteita yllä ku Kreikkaan on kuulemma aina niin kiva tulla!

Muita mielenkiintosia ilmiöitä tässä viimeaikoina on ollu myös se, että mä oon taas alkanu puhuun unissani. Ja ei siinä siis mitään, kyllähän mä pölpötän unissani tämän tästä, mutta nyt mä teen sen taas enkuksi niinku vuos sitten täällä... friikkiä.

Ja yks päivä mua huikittiin taas apuun ku oli outoja ötököitä liikenteessä. Tällä kertaa Piian laukkuun oli menny joku tosi outo, iso ja äänekäs ötökkä, joka kuulosti lähinnä kännykän värinähälytykseltä. Menin pihalle, tyhjensin laukun ja sieltä löyty semmonen 5cm pitkä jättikärpänen. Otin siivestä kii ja päästin laukusta vapauteen :)

Sussu ehtiki jo naureskella Facebookiin ilmestyneille kuville, jossa me ollaan luokassa kreikan tunnilla.
Juu... myös meidän tietokoneet on varmaan antiikin kreikan ajalta... Mutta mikä mun mielestä oli parasta: kuvien kattominen yhdessä. Tiiättehän ku Suomessa pistetään videotykillä kankaalle luokan eteen meneen slideswow kaikkien nähtäväksi? No...
Meillä nostetaan opettajan tietokone toisen monitorin päälle ja siitähän näkyy jo mukavasti! Ainaki varmaan eturiviin...

Nii ja tuosta koulunkäynnistä vois kai mainita kans jotain... mä oon jo päästäny pääni vähä sille tasolle, etten ees yritä opetella mitään enempää ku on ihan pakko... ellei tuu vastaan mitään oikeesti hyödyllistä, mitä mä tältä kurssilta odotin. Ja hyödyllisellä tarkotan sitä, että meitä opetetaan päivittäisiin fraaseihin, kaupassakäyntiin yms. Tähän mennessä me on opeteltu heti vaan jotain kielioppia! Ja moni varmaan tietää kuinka mä niiiin rakastan kielioppia joka kielessä... ku en osaa sitä ees suomeksi. Ni kääntää sitä nyt sitte vielä enkuksi ja kreikaksi. Eikä me tehä sillä kieliopilla yhtään mitään ku ei me osata sanastoa! Eikä ketään oikeesti kiinnosta puhutaanko me ne muutama lause just kieliopillisesti oikein, jos me vaan pystyttäis ees jotenki kommunikoimaan. Perjantaina oli eka testi, huomenna varmaan saadaan kuulla miten sen kans kävi... Mutta, tuskin ne ketään jättää pääsemättä läpi, oishan se nyt aika noloa mainosta koululle! ;)

Ja mikä tärkeintä ni nykyään me saahaan aika paljo ruokaa koulussa. Aamupala on vähä kämänen ja syön siksi yleensä kotona. Mutta sitten on päivällinen johon kuuluu aina joku pienempi lautasellinen jotain keittoa tai pala pizzaa tai piirakaa tms. Sitten on "oikea" ruoka johon on yleensä muutama vaihtoehto. Sitten saa kerätä vielä hedelmiä ja vesimelonia, jälkkärivanukasta ja leipää ja salaattia ja juotavaksi yleensä vettä. Ja sama homma toistuu sitte illallisella! =) Vähän mä tykkään. Tänään ku oli pitkästä aikaa kokonaan vapaapäivä, ni heräsin sopivasti ku populaa oli menossa syömään ja vaihoin nopeesti vaatteet ja juoksin ne kiinni. Sitte söin muitten kans, suurin osa lähti rantsulle, mutta mä tulin Janin kans takas kotiin ja lähin hetken päästä toisen porukan kans syömään, uudestaan! =) Sitte mentiin istuskeleen kahvilaan, otin muuten ylihyvän karamellipirtelön. Sieltä tullessa ehin hetken istua kotosalla ja sitte rannalta kotiutuvat kaverit soitti, että tuunko syömään illallista niitten kans. Ja eiku Jan ja Piia messiin ja menoks! =) Ei se vissiin niin tarkkaa oo, vaikka syö pariinki kertaan päivässä saman aterian piikkiin... ;) Yks saksalaispoikaki vetää aina pari tarjotillista/ ateria! Mutta aika rasvasta se ruoka on ku kaikki uittaan oliiviöljyssä, että mä oon varmaan aika pallo ainaki tän kuun jälkeen...

Ainiin ja viikko 43 vapautu ku Karo ei saakaan laahattua luitaan tänne Irlannista. Tulijoita, Annukinski ja Otsooni...? Tai joku muu, syysloma-aikaa sopivasti... Tulijoita?