Eki Goes Greece

Tässä on ollut nyt niiin paljon vilskettä ja vilinää ettei oo millään ehtiny päivittään ees blogia... ja välillä kun ois ollu aikaa niin ei ollu tietokonetta ku mun oma päätti sanoa sopimuksen irti. Ensin se pirun kallis kytky-puhelin ja nyt kone, mä niin vihaan elektroniikkaa ja kiroan sen maan alimpaan rakoon! Mutta nyt sitten kuukauden edestä asiaa, että varaahan aikaa lukemiseen... Ja esim. äiskälle vinkiksi, että kuvia saa isommaksi klikkaamalla niitä ;)


Ensin Santtu oli täällä ja aika meni vähä odotetustu turhan nopeeta sillon... Tuli mm. testattua Ateenana rantojakin pariin kertaan ku säät salli.

Ratikalla ajeltiin ja etittiin kivan näkösiä rantakohtia, välillä otettiin vähä rennommin, etenki Santtu



Toisella kertaa tavattiin rantaa etsiessä myös karvainen kaveri, jolla oli itseasiassa mekko päällä... Meitsin hyvin kekseliäästi nimeämä Pikku-Nuusku oli kauheen kiva kaveri!! Vaikkakin aluksi vähän ujonpuoleinen. Mutta kyllä se tiensä mun luokse löysi :) Ja mä olin titenki taas hyvin onnellinen, kuten kuvasta näkyy...


Santtu reppana sai myös urakalla tutustua mun kavereihin ku Steffiki tuli viimein Ateenaan ja mä en millään malttanu olla näkemättä sitä ja samalla muitanki... mutta hyvinpä poika sen kesti! Perus Akropolis tuli kierreltyä ja tutkittiin mun kämpän ympäristöäki ja kaikkea, mutta ois saanu kestää pidempään tuo viikko kun ei siinä loppujen lopuksi kovin paljoa ehtiny...


Kreeta

Ja Santun lähdettyähän otettiin seuraavana iltana lautta kohti Haniaa tsekkikavereita moikkaamaan. Matkaseurueeseen kuulu meitsin lisäksi Steffi ja Sophia täältä Ateenasta ja Patrasta asti tuli myös Unkarin Barbara ja yks puolalaispariskunta. Kaikki siis meidän Patran kielikurssin porukkaa.

Lautta oli aika viihtyisä. Matka kesti ilta yheksästä aamu viiteen, joten nukuttiin lautalla. ja eihän me mitään hyttiä otettu ku haluttiin päästä mahdollisimman halvalla, joten bongattiin kiva nurkkaus joka vallattiin kokonaan meille.

Viimeset viestit ennen lautan lähtöä piti vielä lähettää ku kenttää riitti. Innokkaina lähtöön!


mun ja Steffin nurkkaus oli kovin kiva!

Ja muutkin löysi mieleisensä paikan. Viihtyisää, eikö? :)

Kreeta oli ihan mahtava paikka, ja taitaapa olla ihan parhaimpia reissuja mitä on täällä tullu tehtyä. Porukka oli ihan paras, säät salli ensimmäistä tervetulosadetta lukuunottamatta, maisemat oli mahtavat ja vesi lämmintä. Vuokrattiin pariksi päiväksi kaks autoa, joilla kierrettiin Kreetan saarta ympäriinsä. Toisen auton kuskina oli puolalainen poika ja meidän autossa oli Jan. Eikä tarvinu pelätä koska Jan on kauheen hyvä kuski kun se ajaa välillä työkseenki Tsekeissä. Historian osalta käytiin mm. Heraklionissa ja Knossoksen raunioilla ja pari postikorttikuvamaista unelmarantaa oli ihan mahtavia! Ja koska niitä on vaikea sanoin kuvailla, niin laitetaas vähän kuvia... Mutta varoituksena sanottakoon, että sisältää todellakin materiaalia, joka saa kylmyyden, loskan ja lumen kanssa taistelevia suomalaisia kateelliseksi!

Alotetaan kevyemmällä kamalla Heraklionista...
Jan ja Steffi :)


Mä sain (taas vaihteeksi) uuden karvakaverin! Se oli vielä vauva ja kauheen leikkisä ja veikee ja ihana :) Sielä oli oikeestaan muutama muuki kauheen kiva kaveri, mutta tuo oli erityisen veikee.

Kattokaa nyt sen silmiäki! Iiiihana kaveri!
Tosin ku se oli tosiaan vielä niin vauva ni siitä oli kauheen vaikee päästä eroon ku ei se halunnu lopettaa leikkimistä ja lähti mukaan hyvin päättäväisesti... oho.

Tällaset oli meidän autot. Tässä menossa eka tankkaustauko.

Ja sitten kuvaa matkalta ekalle rannalle. Tie oli välillä kovikin mielenkiintoista kivikkoa jyrkänteen reunalla.



Alhaalla nkyvissä kavereita, joita oli tuolla suuri lauma ja ne tuli kyllä luokse, ruuan toivossa.
Ja Janhan ruokki niitä...
...jolloin innokkaita kavereita alko kertyä...
...ja mä kannustin niitä vieressä kopsauttaan Jania kepeksille 0=)
...ja kuinkas siinä hetken päästä kävikään...! ;)
Pikkukaveri osas oikeen poseerata

Ruokintasession jälkeen toinenkin autolasti saapui paikalle ja alettiin suunnata kohti Baloksen laguunia. Matka ei ollu ihan kaikkein kevyimmästä päästä, ei sitä periaatteessa ollu vissiin ku jtain puoli kilsaa mutta reitti oli kivikkoista ja välillä jyrkkää mäkeä, vaikka siinä suht hyvä polku meniki. Että yllättävän paljon aikaa upposi, varsinki ku koko ajan oli ihan pakko räpsiä kuvia.
Matka kaartu tästä kuvasta katsoen ton oikealla olevan pienen mäen taakse. Ja se näky mikä siinä odotti... niin nyt aletaan ollaa siinä kunnon kuvamateriaalissa!





Koska lokakuun lopulla ei ole enää mitään sesonkiaikaa ja suurin osa turisteistakin luulee, että vesi on kylmää... niin tuo koko paratiisihan oli hyvin pitkäli ihan rauhassa meidän, miettikää! Voiko olla enää parempaa?? Tsekkipojat kyllä välillä niin nössöjä että huhhuh, eikä Unkarin edustuksellakaan tuntunu olevan erityisen lämmin... mutta kyllä se vaan on mahtavaa olla suomalainen ku kaikki on niin lämmintä! Eipä tuo merivesi lämpimimmilläänkään taho noin lämpimäksi tulla Suomessa. Ja nyt todisteaineistoa, että me tosiaan oltiin siellä vedessä:
Huomioikaa tuo valkonen piste. Se on luonnollisesti meitsi.

Tuolla pulikoidessa ja aluetta muutenkin tutkiessa meni tovi, jonka jälkeen palattiin autolla ja jatkettiin matkaa toiselle rannalle. Ylämäkeen ei ollu yhtään niin kiva mennä uinnin jälkeen, ois pitäny mennä toisinpäin tuo homma...

Autolle päästessä mä aloin saamaan taas paljon kavereita, vaikkei mulla ollu ruokaakaan. Eka multa kiellettiin niiden mukaan ottaminen, mutta sitten luvattiin, että saan ottaa sen mun parhaimman kaverin jos saan sen tulemaan autoon ja otan sen omalle puolelleni. Kukaan ei ilmeisesti uskonu mun onnistuvan siinä... ;) Vaan kauheen tyytyväisesti se tuli mun kans autolle ku vähä houkuttelin rapsuttelemalla kaulasta samalla ku käveltiin =) Eikä ollu enää kaukana, että kaveri ois hypänny autoon, mutta sitten mä totesin, etten tiiä kuin matkapahoinvointinen se on, enkä halunnu pässinpurjoa mun syliin... jouduin sitte hyvästeleen kaverin, joka vissiin vähä möksähti ja päätti asettua meidän auton viereen niin, ettei meinaattu päästä lähteen... mä oisin niiiin halunnu sen messiin!!

Toiselle rannalle tähdättiin niin, että ehdittäis nähdä siellä auringonlasku. Ja aika nappiin meni ajoitus, ehdittiin ensin jopa uiskennella hetki. Vesi oli vielä lämpimämpää ku edellisessä paikassa ja mähän en oism millään halunnu lähtä sieltä pois...

Tän rannan, Elafonisi, erikoisuus oli vaaleenpunanen hiekka, joka oli aika veikeen näkönen sen sinisen veen kans, etenki auringonlaskun aikaan.




Kun etittiin hyvää kohtaa seurata auringonlaskua, löydettiin samalla myös kohta jossa oli tämmösiä mukavia vedeneläviä. Ja niitä löyty paljon!
Maalle hetkeksi tikulla kuvaussestiota varten nostettu örkkimörkki näytti tältä.

Päätetään nuo reissut örkkikuviin ni teille ei jää välttämättä niin paha mieli ku ootte siellä kylmyyksissä noitten rantojen sijassta :)

Viimenen päivä Hanialla oli maanantain ja tsekkivahvistukset kävi päivän koulussa. Sillä aikaa me tutkittiin paikkoja Steffin ja Sophian kans ja päädyttiin käymään noin tunnin mittasella risteilyllä lähialueella. Paatti oli kauheen kiva.
Ja oli mahdollisuus mennä uimaan sieltä paatista -yllättäen oltiin taas ainoat vedessä! Ja vesi oli jälleen kerran lämmintä, muut katseli meitä kateellisena ja otti meille kuvia.


Majakka piti kans käydä vilkasemassa. Ja sitä ku pitää aina tehä kaikki vaikeimman kautta...
Ja ihan majakaltahan tuo näytti ku isnne viimein päästiin

Ja kun nälkä yllättää niin Kreetalta löytyy aina jotain hyvää

Mutta Kreetalta oli lahdettävä myös pois... kuunvalon saattelemana.

Jan tuli samaa matkaa Hanialta muutamaksi päiväksi Ateenaan. Sinä aikana ehdittiin kierrellä taas Ateenaa ristiin rastiin ja juhlistaa vähän Piian synttäreitäkin. Mutta tärkein oli kuitenkin kauan odotettu Scorpionsin keikka jolla me käytiin! Sinällään ei nyt haittaa, että se aikasemmin peruuntu ku sain nyt sitten keikkaseuraakin. Ja hyvinhän ne veti vielä näin jäähyväskiertueellaan vuosikymmenten jälkeenki. Mutta täynnä tekemistä ja kiirettä oli nuo välipäivät Ateenassa, sillä keikkaa seuraavana aamuna mulla oli aikanen herätys joskus 5-6 pintaan kun suunnattiin kohti seuraavaa saarta, Kefaloniaa, jossa puolestaan mun espanjalainen pikkuveli majailee vaihtoaikansa.


Kefalonia

Kefalonia on kovin pieni ja rauhallinen saari, ei silleen turhan montaa asukasta loppupeleissä. Matkaseurana mulla oli taas Steffi ja Sophia. Ensin mentiin aamulla aikasin bussilla Patraan, josta meidän lautta lähti. Kefalonian päässä piti taas jatkaa meidän bussilla, joka vei meidät suoraan Jorgen kaupunkiin, Lixouriin. Bussissa tehtiin vähä sunnitelmia, että mitä voitais Kefaloniassa tehdä - taas päädyttiin ajatukseen vuokrata auto. Mielenkiintosemmaksi vaan meni, että kukas sitä tällä kertaa ajaa? Tytöt ei suostunu ajamaan, Steffi perusteli sen sillä ettei ole edes kolmeen vuoteen ajanu. Ja jostain syystä Jorgea pidettiin kai liian nuorena eikä niin luotettavana kuskina... joten ennenku mä tajusinkaan, arvatkaa kuka oli äänestetty kuskiksi? No meitsihän se! Emmä sitte nyt ihan hirveesti alkanu pistään hanttiinkaan, alunperin aatellen, että Jorgella vois olla asiaan jotain sanomista. Mutta ei sillä sitte ollukaan... Ja kaiken huipuksi sitten ku autoa mentiin vuokraamaan, kävi ilmi, että mä olin ainut joka sitä autoa edes sai ajaa. Minä ja Steffi oltiin ainoat just kelpuutettavan ikäset, sillä ikäraja oli 23v. Ja Steffi karsiutu pois alta aikayksikön... no, ei sillä ollu edes korttia mukana. Vaikken mäkään autoa loppupeleissä oo viimesen kolmen vuoden aikana kovin paljoa ajellu, mutta mitäs sitä pienistä. Ei kait siinä sinänsä sen ihmeempiä, sillä se mikä mua eniten Kreikassa ajamisessa jännittää on se muu liikenne - jota ei Kefaloniassa juurikaan ole. Ja toisekseen liikennesäännöt, joissa en oo koskaan ollu ihan paras, mutta eipä siinäkään ku Kreikassa voi aina tehdä omat säännöt :) Tytöt kyllä arvasi, että mä tuun niin jalostaan kaikkea mitä oon kreikkalaisten ajamisesta oppinu, esim. se että töötätään melkeen joka mutkassa ku eihän siellä vuoristossa nää jos sieltä joku on tulossa vauhdilla. Sama käytäntö mikä Italiassa oli. Ja niinhän mä tottakai tein, pitäähän sitä maassa maan tavoilla! =) Vuohille piti kans vähä tööttäillä, ne kyllä yleensä katto vähä siihen malliin, että hittoako siinä tööttäilet ku me ollaan jo täälä reunassa. Ja se musta on kauheen hauskaa, että mä saan pysäyttää auton lähestulkoon mihin mua huvittaa - kunhan pistän hätävilkut päälle... vaikka keskelle kaistaa - niin Kreikassa tehdään :) Mä kyllä tykkäsin ihan älyttömästi ajella siellä! Maisemat ja kaikki oli kivoja ni mikäs siinä :) Sitten ku oppi vielä auton toiminnot ja kulkemisen kunnolla, noilla kun on vähä erilaisia kuitenkin nuo autot jossain määrin ku ne on enemmän noihin vuoriajeluihin suunnattuna. Varsinki toka päivänä se ajaminen oli jo niinku ois ollu siellä kauanki kruisailemassa. Ja jostain kumman syystä porukkaa ei ees pelottanu mun kyydissä... ainut mielenkiintonen seikka oli taas vaihteeksi se sama ongelma mikä mulla on Suomessaki - paha taipumus osua joka pirun koloon ku oon älyttömän huono arvioimaan niitä kohtia mistä pitäis ajaa ja loppupeleissä näyttää melkeen niinku mä tähtäämällä tähtisin niihin koloihin... jos saan etupyörät väistettyä ni ehä mä justiinsa muista ajoissa, että takapyörätki on tosiaan olemassa. Mahtavaa. Onneks tiet oli kuitenki parempia ku mä ootin ja niitä koloja ei loppupeleissä ollu ihan kauheen paljoa ja auto selvisi hengissä - kuten mekin.

Pistetääs sitten taas kuvamateriaalia kehiin.

Auton pakkaamista. Meitsi ja Jorgen RayBanit.
Kyllä niille vuohille ny vähä piti töötätä!
Sitä ollaan taas niin ylpeänä kuskina...

MIRTOS! Ja meitsi ajo tuonneki alas asti... ja myös ylös!
Olihan se nyt tosi kurja paikka... ;)
Reissupoppoo

Tuolla oli vielä lämpimämpää vettä mitä Kreetalla, mutta valitettavasti aallot oli niin pirun kovat ettei sinne ollu mitään asiaa... Me kyllä Steffin kans vaihettiin uikkarit päälle ja kokeiltiin, mutta lähinnä se meni kuvaussesssioksi aallokossa. Aallot ehti tulla taas kovemmiksi ennenku päästiin veteen, sinne jos ois menny niin se ois ollu nirri pois. Tylsää :( Ja Kivikkoki oli muovautunu tosi pyöreeksi ja jostain syystä ne sattu ainaki mun jalkoihin ihan pirusti. Hiekka oli pienimmilläänki tuollasta kivirouhetta.

Tästä kuvasta erottuu taas hieman myös tuota tietä jonkalaisia pitkin mä ajoin. Tässä se ei näytä niin pahalta mitä se oikeestaan oli, vaikkei tuokaan kinkkisimmästä päästä tainnu olla.
Ja tästä kuvasta ehkä näkyy kuinka rasittavan vaaleeksi mun hiukset on menny!!!!!


Mutta ei me tosiaan pelkästään rantoja olla kierrelty. Kefaloniasta löyty kaks tosi mahtavaa luolaa!
Ekassa piti mennä oikeen veneellä. ja kuten ilmeestä varmaan taas huomaa, mä olin asiasta oikeenki onnellinen. Vesi oli suhteellisen viileää ja erittäin puhtaan sinistä. Välillä alhaalla oli monta kymmentä metriä pohjaan, mutta me nähtiin se silti yhtä selkeesti ku se ois ollu muutaman metrin päässä.

Vedessä asusteli myös kaloja, jotka kasvoi metrin mittaseksi. Me ei onnistuttu näkeen ku yks vauvakala, sillä kaverit nukku tuohon aikaan.

nätit matot oli siellä.

Mä bongasin myös pienen pienen lepakon sieltä!! Ihan yliyliylisöpö! Oli vaan vaikee saada siitä kuvaa herättämättä toista. Se oli oikeesti aikalailla mun peukun pitunen... eikä se muutenkaan paljo mun peukkua isompi kai ois ollu. Eikoo söpö!!

Tuon luolan jälkeen me ajeltiin vielä Kefaloniaa ristiin rastiin, kierrettiin aikalailla koko saari kahessa päivässä. Yks ranta oli tunnettu siitä, että siellä voi nähdä kilpikonnavauvoja tiettyyn aikaan. Mutta meillä ei ollu tietenkään niin hyvää säkää, että ois nähty niitä. Muutenki kamerasta loppu just akku ku oltiin kvelemässä jyrkkää mäkeä sinne alas rannalle, eikä ketään huvittanu puolessa välissä matkaa lähtä hakeen... mutta tässä viimenen kuvaTuolla oli ihan kiva käveleskellä auringonlaskun aikaan. Saatiin myös hyvin ystävänkaipuussa oleva kissanpentu seuraksi koko ajaksi, kunnes mun uusin koirakaveri ilmesty saattamaan meitä loppumatkan ajaksi.

Tutkailtiin lähikaupunkeja myös ihan kävellen seuraavina päivinä. Antiikin ajan museoita löty sieltäki... Ja koska mulla meinaa tunnetusti väsy iskeä aina vähän missä sattuun, kuten esim. eh... koulunpenkillä, niin näköjään se voi iskeä myös kirjaston portailla jos siihen pysähtyy 5-10 minuutin ajaksi.

Ja koska Halloween oli sillon ku me oltiin Kefaloniassa, ni pitihän sitä jotenki juhlistaa. Mä tein elämäni ensimmäisen Halloween-kurpitsan!!!!!!!! =) Oon aiiiina halunnu tehä semmosen!!

Mun kurpittttsa! Ne oli vähän hauskan malliset, mutta ei se työskentelyä haitannu. Steffillä oli sitäpaitsi Halloween-vesimeloni!
Ja eiku hommiin. Mulla ja Jorgella oli ekat kurpitsat, Steffi on jo konkari. Siksi mielenkiinnosta vesimeloni...
Mutta hyvin se onnistu ku alko pääseen kärryille mitä mä oikeen oon tarkalleen ottaen tekemässä. Ja taas sitä ollaan kovin onnellisenaVieressä kurpitsojen sisäelimet.

Ja lopulta sitä päästiin jo koverrusvaiheeseen
Ja työn touhussa ehtii tottakai pelleillä aina välillä...
VALMISTA! Emmä silleen ihan mikään mestari vielä oo, mutta ihan tyytyvinen olin lopputulokseen ekasta kurpitsasta. Silmistä tuli vähä hassut ku siinä piti olla silmät ja kulmakarvat, mutta kynttilän kans ne näytti vaan isolta hassulta silmältä. Mutta hei, eihän kurpitsoilla mitään standardimallia ookaan :)
Ja lopputulos näytti tältä

Kuvaaminen oli valaistusten vuoksi vähän kinkkistä.

Kefaloniassa oli kyllä kans tosi mukavaa. Ja kuvissa esiintyvä espanjalaistyttö on Jorgen luokkakaveri, Belén. Kauheen mukava tyttö, me oltiin kauheen sopiva pari kun Belén on kauheen hauska tyyppi ja yhtä innostuva ja hösläävä persoona ku mäki, ni me tultiin oikeen hyvin toimeen! =)Meillä on myös aika samanlainen tapa ilmeillä kuvissa...
...ja jos me ei ilmeillä, me näytetään aika tylsiltä/tylsistyneiltä.

Kefaloniasta kun lähdettiin niin seuraavana viikonloppuna Jorge ja Belén tuliki Ateenaan. Käytiin sillon muuten Ikeassaki ekaa kertaa täällä, ostin glögiä ja suklaata. Lisäksi käytiin jopa ekaa kertaa jossain Erasmus-tapahtumassa! Aikamoista. Ollaan niin kova bilehileporukka että. Nuo oli jotku underground-partyt alikulkutunnelissa metroaseman lähellä! Ei kait siinä. Siellä oli musat ja juomatarjoilut ja kaikki - vessa ainoastaan puuttu. Oli ihan hauska kokemus, vaikka me taas nössöinä lähettiinki aika aikasin sieltä, varsinki mä ja Piia. Ja seuraavana päivänä piti jaksaa Anun synttäreille ja sunnuntailleki uhkas tulla yhdet synttärimeinigit, mutta onneks siltä säästyttiin ja saatiin istusekella mukavasti vaan Steffin jättikokosella parvekkeella. Baaritiski
musalaitteet populaa.


Saksa

Ja tosiaan oon nyt käynyt jo Kreikan ulkopuolellakin reissaamassa. Anastasia eli kotoisasti Nastis tuli Ravensburgerista Berliiniin viettään mun kans vähän Saksan lomaa. Saksassa oli syksyistä ja hieman sateista ja viileää. Piti pitää oikeen paksumpaa takkia, lämpimämpää kaulahuivia, hanskoja ja lätsää että tarkeni. oli meillä välillä vähä lämpimämpää ja aurinkoisempaaki päivää, mutta kyllähän se vilposta on Kreikasta sinne yhtäkkiä mennä.

Berliini oli jokseenkin ihan vaikuttava, jotenki sitä nyt vasta alkaa hahmottaa sitä historiaa todellisuudessaan, etenki sen osalta kuinka tuoretta se on. Täälä kun kaikki on niin antiikin aikasta, eikä Suomessakaan nyt niin suuria asioita oo loppupeleissä tapahtunu... Välillä pisti aika hiljaseksi niitä tiettyjä museoita tutkiessa etenki.

Muurin rippeet tuli tietenki käytyä, Checkpoint Charlie, DDR-museo ja mitäs kaikkea. Kevyempänä oli esimerkiksi tv-torni sekä eläintarha, joka oli ihan mielettömän iso ja vei aquaparkin kanssa aikalailla koko päivän meiltä. Ei sillä että se ois haitannu, tykkäsin kovasti ja sääki oli mukavan aurinkoinen ja lämmin.

Nyt on jotenki tosi vaikee päättää, että mitä kuvia tuolta reissulta pistäis... mutta koklataan nyt jotain. Ei oo ihan parasta materiaalia ku hämärä tuli aina niin aikasin niin kuvaaminen vaikeutuu...















Oli ihan mielettömän kiva saaha taas välillä kunnon liharuokaa! Täällä Kreikassa ku tää mun ruokavalio ei oo niin kauheen monipuolista... etenkään lihan osalta, sitä tulee välteltyä jokseenki aika paljon taas ku mä kammoan niitä jänteitä ja läskejä ja luita ja kaikkea. Käytiin mm. kunnon Steakhousessa ottamassa ruokaa ja mun nauta oli niiiiin hyvää! Mutta se annos oli ihan järjettömän iso, ku olin syön itteni täyteen, näytti siltä että oisin vaan vähä rääppiny sitä. Enhän mä enää vedä noin yhtäkkiseltään semmosia normiannokseja niinku kotopuolessa ku ei oo enää tottunu syömäännormaalisti, ett senki puoleen jäi vielä enemmän ruokaa ku mitä ois muutoin jääny... kurjaa.

Pistetääs vielä muutama kuva sieltä eläintarhasta, sillä se oli mun lempparimestoja. Kuviaki on eniten sieltä, kas kummaa... mutta jos muutaman valkkais.



Noita kavereita pääsi silittelemään!
Ja ruokkimaan :) Nastiksella on vissiin asiasta neuvottelut meneillään






Näky niitä lintusia luonnossaki



Eikähän tässä aleta olla aika hyvin jo ajan tasalla viimein. Ei tässä oo mennykään ku kaks päivää tätä päivitellessä, juuri muuta oo ehtinykään. Ai mitkä kouluhommat...? Alkaa pikkuhiljaa tulla kiire niitten suhteen, "oho, tulipa yllätyksenä". Mutta nyt on Santtu pelastanu mut ja lähettäny uuden koneen ja kaikki ni ei oo enää oikeen tekosyitäkään. Kuukauden päästä sitä ollaan jo Suomessa joululomaa viettämässä ja melkeen pitäis olla hommat tehtynä siihen mennessä...! Voipi olla ettei ihan onnistu, palautan yhen työn sitte vasta tammikuun puolella... mutta siitä ei ookaan enää varaa luistaa enempää ku pitäis saada suoritusmerkinnät ja se tulee olemaan taas mukavaa metsästystä se.

Mutta hei, löysin hyvin havainnollistavan kuvan siitä mitä mun hiuksille on tapahtunu! Ku mullahan on muutenki nää hiukset vähä semmoset niinku ois raitoja, ni vaaleimmat kohdat näyttää sitte tältä:!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Järkyttävää... Mutta ei nää sentään oo ihan maantienharmaat, niinku mun oma väri on ennen ollu. Yli kahteen vuoteen oo nyt värjänny ollenkaan... Tommoset yliaurinkoiset kesät Suomessa pohjusti tosi "kivasti" tota vaalenemista ja nyt tämä Kreikka on kyllä tehny urakalla osansa... ei kyllä ehkä tarttis ihan noin vaaleeksi mennä, kiitos.

Mutta palaillaas immeiset astiastolle, meitsi alkaa perehtymään matkailun juridiikkaan... jee...




Ja Steffille suuri kiitos osasta kuvista! Yrität kuitenkin kääntää tätä saksaksi... ;)
Steffillä on astetta parempi kamera niin välillä on parempi käyttää sillä otettuja kuvia. Ja muutoin musta ei luonnollisesti meinaa olla kuvia ollenkaan, ellei ota muiden ottamia kuvia.