Eki Goes Greece

15.12.

Onhan tässä taas melkeen kuukausi menny viime päivityksestä.

Viimeset viikot on pitäny sisällään vähä pienempimuotoista reissaamista mun osalta ja astetta isomia lakkoiluja ja mellakoita Kreikan ja etenki Ateenan osalta.

Patrassa käytiin moikkaan sinne jääneitä kavereita ja fiilistelemässä siellä vietettyä aikaa. Tuttu mesta kun oli niin ei tarvinu hirveesti kierrellä missään nähtävyyksissä tällä kertaa, keskityttiin lähinnä vaan hengaileen yhdessä. Matkaseurueeseen kuulu meitsin lisäksi Piia, Meri ja Sophia. Sää oli kovin lämmintä, helposti teepaitakeliä vielä niin marraskuun lopulla. Kavereitten asunto oli tosin astetta viileempi ja huomattavasti kylmempi oli sisällä ku ulkona. Mutta se kait on aika tyypillistä näissä kreikkalaisissa taloissa. Öisin oli oikeesti ihan tosi tosi kylmä, sisällä. Mutta me pärjättiin! Sadalla paksulla viltillä. Meillä oli nukkumista varten lattia ja kaks sohvaa, joista toinen oli tosin pieni, mutta ennakkoilmoituksen mukaan varattu erityisesti mulle, koska mä kuulemma mahdun siihen. No, niin mahuin kyllä ihan hyvin ja sain sohvani :)

Patran jälkeen aloin tekemään viimein kouluprojektejani. Mutta ei se oikeen toimannu... ei ollu inspistä enkä tietenkään ollu hereilläkään aamuisin, ja iltasin kavereilla oli aikaa ja niitä piti tietenki nähä. Ei paljo kirjotettu. Ja siinä kun soiteltiin Kreetan tsekkien kans ja Jan sano niitten lennon lähtevän 18.päivä niin laskettiin, että menee aika vähiin aika nähdä enää Kreikan maalla. Tytöt ku ei tuu Kreikkaan takas enää ollenkaan ja pojat tulee vasta helmikuun 8.päivä. Ei siinä sitten attanu muutaku pakata kamat ja kouluprojektit ja ottaa lautta Hanialle, sillä sain Patran tsekit vielä sopivasti matkaseuraksi.

Siellä mä sitten elin reippaan viikon pelkkien tsekkien kans samassa talossa. Mutta kouluprojektit eteni ihan tajuttomasti! Kaikki oli niin epäuskosia mun työskentelyä kohtaan, vaikka mä sanoin ettei se voi mitenkään mennä ainakaan huonommin ku Ateenassa. Eikä menny. Aamusin aina heräili jonku aamuvirkun mukana ja alko hommiin. Meillä oli muutenki semmonen nörttiluola se meidän huone. Pojat istu koneella ihan yhtälailla ku mäki, sillä en ollu ainut jolla oli kouluhommia. Siinä työskennellessä sai samalla viettää aikaa kavereitten kans ja illalla ku heitti vapaalle ni ei menny aikaa hukkaan ees matkustamiseen, että näki muutaki elämää. Usein alotettiin päivät käymällä uimassa siinä kotirannalla parinkymmenen metrin päässä. Sää oli pääosin aurinkoista ja vesi mulle lämmintä. Tsekkivahvistukset alko mun mielestä palella yllättävän nopeesti... nössöt.

Muuta ihmeellistä ei tällä kertaa tehty ku käytiin yks päivä vuoristossa käppäilemässä. Oli ihan kiva saada välillä vähä liikuntaa ja raitista ilmaa, mikä Ateenasta aikalailla puuttuu. Suunnittelin tosiaan alunperin, että oisin työskennelly sillä aikaa ku muut reissaa ympäriinsä ja hengaillu niitten kans iltasin, mutta ei ne sitte oikeen missään ees käyny. Tyttöjen huone lähinnä biletti, eli jotenki kummasti suurena bilehileenä en vahingossakaan eksyny sinne. Ainiin, ei täälläkään oo enää ollu niin lämmintä ni ei tuu IHAN niin suurta shokkia Suomessa sitten. Ateenassa oli lauantaina satanu lunta ja jopa Hanialla tuli rakeita. On taas aika syksyisen olosta ollu, vaikka lämpötila hivenen on taas noussuki.

Kaikinpuolin oli kyllä hyvä viikko olla pois Ateenasta ku koko kaupunki oli taas niin sekasin lakkoiluista ja mellakoista. Ei sillä että tää viikko ois ainakaan parempi... koko viikko yhtä lakkoa ja mellakkaa taas. En ois tullu vieläkään pois Hanialta jos ei ois ollu pakko! Mutta joululoma on hyvää taukoa Ateenasta, just tähän väliin. Sain tosiaan projekteja aika hyvin tehtyä, mutta nyt takas Ateenaan päästessä tajusin, etten lakkojen takia pääse millään palauttaan niitä. Muutenki ku pistää vihaksi nyt täälä loukussa oleminen ni jätinpä kesken neki tältä erää ku ei enää jaksanu kiinnostaa. Palautan sitte ens vuonna ku huvittaa... Moon Kreikassa, ihan sama - ketään ei kiinnosta.

Paluu Ateenaan oli tosiaan jotenki raskas ja kurja. Hanialla en vielä alkuunkaan pystyny tajuamaan, että hyvästelin ihmiset nyt lopullisesti tältä Kreikka-ajalta ainaki. Oon ihan siinä mielikuvassa, että meen sinne taas ku tuun takas Kreikkaan tammikuuksi. Mutta kaiken muun kurjuuden keskellä sama jatkuu vaan täällä, ihmisten hyvästely. Muut suomalaiset ei tuu enää takas, Piiaakaan ei näy mun internet-kahvilassa enää :( Suomalaisia nyt pystyy helpommin Suomessa vielä näkeen, mutta on se vähän erilailla toteutettavissa ja kyllä se kuitenki vaikuttaa elämään täällä Kreikan puolella. Vähän nyt ehkä helpotti ku eilen vietettiin pikkujouluja ja läksiäisiä Piian luona ja oikeesti näki muitaki, vaikkakin osaa viimestä kertaa. Kaikki tosin joutu taisteleen tiensä kävelen ja takseilla perille ku ei tuo liikenne kulje. Ei sillä että kävely pahasta ois, mutta se ei oo täällä aina ihan paras ja turvallisin vaihtoehto, etenkään tämmösenä aikana... siinä ku eksyt vähääkään tai osut väärään paikkaan väärään aikaan, niin ei paljo naurata. Mä jäin suosiolla Steffin kans Piialle yöksi. Mutta kaikki tää pakkomöllöttäminen, oottaminen ja haikea ilmapiiri alkaa olla aika raastavaa. Ja kun ei oo voinu olla varma siitä, että pääsee lentokentälle ja kuin myöhässä koneet on, että missaanko vaihdon jos ylipäätänsä pääsen lähteen. Kentällehän nyt aina pääsee taksilla jos vaan on varaa maksaa, mutta taksikuskit kusettaa tilaisuuden niin paljo ettei mitään rajaa. Mutta nyt mulla on ilmeisesti kyyti järjestettynä kentälle kun yks kreikkalainen kaveri käy viemässä mut, tosin jo huomenna illalla. Klo 12 lähtö kentälle ja lennon pitäis lähtä 6.35. Siellä vietetään sitten mukava yö, mutta ainakin oon sitten ajoissa kentällä eikä tartte sitä hermoilla. Mutta eiköhän tää tästä, nyt pitäis enää pakata kamat, mielellään ennenku Piia ja Steffi tulee vielä huomenna käymään. Piian lento on perjantaina vasta päivällä.

Mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin perjantaina oon 12.30 jo Suomen puolella. Saas nyt nähä... ei jaksa olla liian optimistinen niin ei tuu niin pahana vastoinkäymisenä jos joku menee pieleen.

Nyt ei taas jaksa oikeen muuta kirjotella vaikka muistin miljoona asiaa joista piti kertoa. En tiiä lukeeko tätä enää ees kukaan, ei oo pahemmin useimmista taas kuulunu. Ja jääpähän sitte jotain kerrottavaa Suomen puolelleki... Mutta nyt jos nukkuis vähä ja heräis aamupäivästä pakkaan kamoja.

Ja vaikka tää ehkä tuli jokseenki masentuneen ja tympääntyneen oloseksi tää päivitys niin oon kyllä ihan mielelläni palaamassa takas Ateenaan uudeksi vuodeksi. Kai se on täälläki johonki väliin koettava se kurjuuden hetkiki, vaikkei suoranaisesti mitään koti-ikävää ookaan. Aina ei voi turvallisessa Suomessa varttuneena vaan ymmärtää mihin nuo ihmiset tuolla väkivallalla oikeen pyrkii ja miksi aika menee näin nopeesti ettei mitään oo oikeen ehtiny edes tehdä. Ehkä pistän Suomen puolelta hieman pirteämpää päivitystä sopivan hetken tullen ni ei jää joulun ajaksi niin synkkään tunnelmaan tämä blogi!