Eki Goes Greece

Nyt kun Italian ajasta on jo kaaauan niin on aika lähtä uudestaan maailmalle. Tällä kertaa en tosin mee töihin vaan vaihtoon, eli opiskeluajan odotettu kohokohta on viimein koittanut. Kesällä siis varmistui, että pääsen vaihtoon ja siitä asti tämä elämä onki ollu taas aika hektistä ja varmaan paljon asioita on unohtunu tehdä ja keneenkään oo ehtiny pitää yhteyttä ja blogikin koittaa vasta nyt herätä henkiin. Tai hektistähän tämä elämä on ollu taas koko kesän, mutta niinhän se on tuntunu aina olevan mun kohdalla...

Monelle en varmaan oo paljoa ehtiny kertoakaan, joten kirjottelenpa nyt tänne vähän näitä perusjuttuja näin aluksi. Eli suora lento Helsingistä Ateenaan lähtee nyt 25.8. klo 16.30. Lennän yhdessä muutaman muun ennestään tuntemattoman tytön kans, 4 Joensuusta ja 1 Turusta. Kentällä meitä vastaan tulee minibussi, joka vie meidät parin tunnin matkan päähän Patrakselle. Patraksella asustelen syyskuun loppuun asti ja opiskelen kreikan kieltä ja kulttuuria. Lokakuusta eteenpäin siirryn Piraeukseen (/Ateenaan) eikä mulla oo vielä hajuakaan missä tuun asumaan. Kaikki on taas lomalla eikä vastaile sähköposteihin, kun eivät ennen lomaansakaan muistaneet ilmotella vaikka aikoivat. No kuitenki, tammikuun loppuun ois tarkotus olla siellä. Lokakuussa selviää, että kuinka mulla nyt loppupeleissä on lomaa, että tuunko jouluna käymään kotona. Tarkotuksena ois, sillä mua ei nyt innostais joulu yksin Kreikassa... Mutta katotaas ny.

Savonlinna on nyt jääny taakse ja muuttokuorma viety taas äiskän ja iskän nurkkiin Oulaisiin. Äiskä on taas hyvin iloinen kun talo on taas täynnä tavaraa, siellä kun ennestään niin tyhjää olikin. Tänään oon matkannu koko päivän auton kyydissä halki Suomen Oulaisista Helsinkiin, Kouvolan kautta. Terapiakoira Essi meni nyt takas kotiin... ja kyllä, tulee varmaan ikävä. Oli outoa jo autossa ku olin koko ajan kääntymässä kohti takapenkkiä jutteleen Essille, joka ei enää ollukaan siellä. Eikä lähtiessä yhtään helpottanu se, että se jäi eteiseen katteleen näteillä silmillään ku mä suljin oven ja lähdin ilman sitä... Mutta nyt oon taas tyypillisen kaavan mukaan Helsingissä Riitalla ja Roopella yön ennen lentoa. Saa huomenna rauhassa täältä lähtä. Musta tuntuu, että oon unohtanu miljoona asiaa tekemättä ja ottamatta mukaan ja mitä kaikkea. Mutta tässä vaiheessa ei oikeen voi enää mitään. En tajua miten tää kesä oli taas näin kiireinen, vaikka mulla piti olla aikaa ku en reissaa ympäri Suomen kavereilla ja sukulaisilla.

Mutta ennenku alan enempiä jaaritteleen jonninjoutavuuksia, niin tehdääs tämä vierailuaikataulu julkiseksi. Moni kun on puhunu, että tulis käymään. Monella se puheeksi taitaa jäädäkin, sillä kaikki tuntuis muutenki olevan samaan aikaan tulossa. Eli loka-marraskuu on vielä hyvää aikaa Kreikassa, lokakuu suomalaisille varmaan parasta. Sillon on vielä mukavan lämmintä, mutta ei liian kuumaa, eikä turistejakaan oo ruuhkauttamassa mestoja. Santtu on nyt varannu ensimmäisen vierailuajan, joka sijottuu lokakuun puoleen väliin. Karo taas on varannu lokakuun viimesen viikon ku sillon syysloma Irkuissa. Ja saanen huomauttaa, että mulla ei ole sitä asuntoa vielä, enkä tiedä minkälainen se tulee olemaan. Mutta todennäköisesti mulla tulee olemaan ainaki yks kämppis. En siis tiedä miten mulla on majotusmahollisuutta, mutta joka tapauksessa en tietenkään voi ihan koko ajan majottaa siellä porukkaa, valitettavasti... Että ilmotelkaas kuinka oisitte mahdollisesti tulossa jos teillä on mahdollisuutta niin katsellaan sitä aikaa sitten yhdessä. Nyt mä alan olla ihan tajuttoman väsyny, joten alan varmaan nukkumaan. Kirjottelen selkeämmällä päällä sitten lisää.

Ja yhteydenpidosta sen verran, että tuo sähköposti toimii niinku ennenki (eerika_t@hotmail.com), mese samalla osotteella ja Skypekin on koneella jos sitä muistais joskus pitää päällä. Paikan osotteen ilmotan kun saan sen kunnolla tietoon (ja mähän edelleen tykkään eniten siitä oikeesta postista) ja kreikkalaisen liittymänki otan heti ku mahollista. Suomen numero on sama ku ennenki ja siihen voi pistää viestiä, mutta puheluihin en vastaa vasta kun siihen Kreikan numeroon.

Mutta nyt mä en enää tajua mitä kirjotan ni lopetan tän sekoilun. Pidetääs ihmiset yhteyttä. Ja tällä kertaa HUOM! Jos meinaat lukea mun kuulumisia blogista niin ilmottelet sitten jotain kautta ittestäski jotain. Aivan sama vaikka tuntuis ettei teidän elämässä tapahuis mitään erikoista teidän mielestä, raportoitte siitäki! Muuten mä taas suutun ja tällä kertaa ihan varmana lopetan kirjottelun jos ei kukaan ikinä ilmottele ittestään ja ilmaise, että joku tätä blogia mahdollisesti lukeekin.

Mutta nyt sen on hyvät yöt ja palaillaan!